Kaupunginhallitus päätti eilen 15.2. vasemmistoliiton esityksestä vaatia selvitystä siitä, paljonko mielenterveyskuntoutujien asumispalveluita on lisättävä ja mitä toimenpiteitä ja resursseja se vaatii. Tämä oli tärkeä poliittinen voitto ja pieni askel eteenpäin pitkällä ja hankalalla tiellä mielenterveyskuntoutujien asumisjonojen purkamiseksi.
Viime vuodenvaihteessa mielenterveyskuntoutujien asumisyksiköihin jonotti 331 ihmistä. Keskimäärin jonotus kestää noin vuoden, mikä on ehdottomasti liikaa. Asunnon puute voi hankaloittaa kuntoutumista ja aiheuttaa monenlaisia sosiaalisia ongelmia. Se voi myös hidastaa pääsyä pois sairaalaosastoilta silloinkin, kun kalliille sairaalahoidolle ei enää olisi tarvetta, mikä on järjetöntä niin kuntoutujien kuin yhteiskunnankin kannalta.
Pitkäjänteistä työtä jonojen purkamiseksi
Vasemmistoliiton valtuustoryhmässä olemme tehneet poliittista työtä asumisjonojen purkamiseksi jo vuosien ajan ja vaatineet siihen rahoitusta esimerkiksi budjettineuvotteluissa. Valitettavasti vaatimuksellemme ei ole toistaiseksi löytynyt tarpeeksi poliittista tukea.
Pieni edistysaskel saatiin aikaan syksyllä 2018, kun valtuustoryhmät sopivat, että Helsinki tekee toimenpidesuunnitelman asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi ja aloittaa tuetun asumisen jonojen purkamisen vuonna 2019. Silti tilanne ei ole tähän mennessä helpottanut, vaan pikemmin jono on viime vuosina hiukan kasvanut.
Sinänsä Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn ja vähentämisen toimenpidesuunnitelma sisältää hyviä havaintoja ja ehdotuksia tilanteen ratkaisemiseksi. Tällä hetkellä harva pystyy siirtymään tuetusta tai palveluasumisesta itsenäisempään asumiseen, ja siksi tuen tarvitsijoiden määrä kasvaa jatkuvasti. Kaupungin tavoite onkin, että asumisyksiköiden toiminnan pitäisi olla kuntouttavampaa.
On aivan erinomaista, jos ihmisiä pystytään paremmalla kuntoutuksella auttamaan kohti toipumista ja itsenäistä asumista. Juuri sitä tarkoittaa laadukas työ mielenterveyskuntoutujien parissa: apua, josta ihminen oikeasti hyötyy ja joka auttaa elämässä eteenpäin. Toisaalta tavoite ohjata ihmisiä palvelu- tai tuetusta asumisesta kevyempiin palveluihin ei saa tarkoittaa, että heidät jätetään liian nopeasti liian vähäisen tuen varaan. Monella avun tarve on pitkäaikainen hyvästäkin kuntoutuksesta huolimatta.
Huoli psykiatristen osastopaikkojen riittävyydestä
Vasemmistoliiton valtuustoryhmässä on herättänyt huolta myös psykiatristen osastopaikkojen riittävyys. Lähivuosina psykiatrista sairaalahoitoa on tarkoitus keskittää uuteen Laakson sairaalaan, ja samassa yhteydessä Helsingin osastopaikkoja on suunniteltu vähennettäväksi. Yksi perustelu tähän on ollut se, että asumispalveluita lisäämällä voidaan vähentää osastopaikkojen tarvetta. Isoja epäilyksiä suunnitelman onnistumiselle herättää se, että toistaiseksi asumisjono on vain kasvanut.
Kun valtuusto päätti Laakson sairaalahankkeesta kesäkuussa 2020, vasemmistoliitto vaati, ettei psykiatristen osastopaikkojen määrä saisi vähentyä. Tämä esityksemme valitettavasti hävisi äänestyksessä. Onneksi valtuusto hyväksyi kuitenkin ponsiesitykseni, jossa edellytettiin selvittämään mahdollisuutta laatia toimenpidesuunnitelma siitä, miten mielenterveyskuntoutujien asumispalveluiden jonot saadaan puretuksi ennen osastotoimintojen siirtymistä Laakson sairaalaan.
Juuri tätä pontta kaupunginhallitus käsitteli eilen. Virkamiesten antamassa selvityksessä nojattiin Asunnottomuuden ennaltaehkäisemisen ja vähentämisen toimenpidesuunnitelmaan ja esimerkiksi keinoihin, joilla ihmiset voisivat nopeammin siirtyä pois asumisyksiköistä. Emme pitäneet tätä vastausta riittävänä, ja siksi vaadimme tarkempaa selvitystä asumispaikkojen lisäämisen tarpeesta.
Yksimielinen tuki asumispalveluiden tilanteen selvittämiselle
Vakavasti psyykkisesti sairaat ihmiset eivät ole niitä, jotka puolustaisivat kovimpaan ääneen oikeuksiaan barrikadeilla. Siksi heidät on poliittisessa päätöksenteossa helppoa unohtaa. Toisaalta juuri samasta syystä meidän poliittisten päättäjien tulisi kantaa heistä erityisen suurta vastuuta. Matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden parantaminen on viime vuosina kiitettävästi noussut poliittisen keskustelun agendalle, mutta yhtä tärkeää olisi varmistaa hyvä hoito ja tuki niille, jotka tarvitsevat apua pitkäaikaisiin ja vakaviin mielenterveyden ongelmiin.
Siksi olenkin erittäin iloinen, että kaupunginhallituksesta löytyi eilen yksimielinen tuki asumispalveluiden tilanteen tarkemmalle selvittämiselle. Tämä päätös ei vielä automaattisesti tarkoita lisää rahaa mielenterveyskuntoutujien asumiseen mutta antaa uutta toivoa, kun vaadimme sitä jatkossa. Varmasti edessä on vielä paljon poliittista työmaata, joten jatkamme ponnistelua.
Anna Vuorjoki