Kerrottakoon alkuun niille jotka eivät tiedä, että olen taas vuosien tauon jälkeen päätynyt kunnallispoliittisiin tehtäviin ja ollut helmikuusta lähtien Vasemmistoliiton edustajana Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnassa. Tässä roolissa olen nyt joutunut perehtymään Helsingin perusterveydenhuoltoon esitettyyn yksityistämis”kokeiluun”.
Hankkeen poliittisesta taustasta voi todeta sen verran että kyseessä on asia joka ollut Helsingin Kokoomuksen tavoitteena jo useamman valtuustokauden, mutta tähän asti sille ei ole löytynyt riittävää kannatusta muista ryhmistä.
Viime syksynä asia kuitenkin tuotiin uudelleen asialistalle ja runtattiin läpi Kokoomuksen ja vihreiden äänin. Miksi vihreät ovat lähteneet nyt tätä yksityistämishanketta, ei ole ainakaan itselleni selvää.
Sosiaali- ja terveyslautakunnalle tuodun esityksen mukaan Helsinkiin olisi tulossa kaksi yksityisen yhtiön pyörittämään terveysasemaa, Kannelmäkeen ja Viiskulman alueelle kaupungin keskustaan. Yksityistämisen tapa olisi kuitenkin erilainen.
Kannelmäessä kaupungin terveysasema on tarkoitus sulkea ja henkilökunta siirtää muualle. Tilalle tuleva yksityinen terveysasema hoitaisi jatkossa Kannelmäen terveysaseman tehtävät.
Keskustassa puolestaan mitään palveluja ei vähennettäisi vaan nykyisestä Viiskulman alueesta lohkaistaisiin osa yksityisen yhtiön vastuualueeksi. Tarkkanäköisempi voi tietysti tässä vaiheessa havahtua ihmettelyyn. Miksi Viiskulman alueella ollaan yhtäkkiä tuplaamassa terveysasemapalvelut?
Kukaan tuskin voi kiistää että Viiskulman terveysaseman alue (Ullanlinnan, Kampinmalmin ja Vironniemen peruspiirit) on Helsingin hyväosaisimpia. Tämä fakta ei ole erillään terveysasemapalvelujen tarpeesta. Väestön terveyttä voidaan kuvata esim. sairastavuus- ja työkykyindekseillä, koetulla terveydellä tai kuolleisuudella. Helsingin alueiden erot ovat kaikilla näillä mittareilla isot ja johdonmukaisesti Etelä-Helsingin/Viiskulman alueen terveysmittarit ovat kaupungin parhaasta päästä.
Terveysasemapalvelujen tarpeeseen vaikuttaa keskeisesti myös se kuinka suuri osa alueen asukkaista käyttää ensisijaisesti työterveyshuollon tai yksityisen terveydenhuollon palveluita. Näiden käyttö on myös vahvasti yhteydessä tulotasoon ja siten esim. Eirassa varmasti merkittävämpää kuin Jakomäessä.
Yksityistämiskokeilua kaunistellaan puhumalla ”lisäkapasiteetin ostamisesta”. Toistaiseksi on kuitenkin täysin epäselvää, mistä tämä rahoitus otetaan. Ensi vuodelle terveysasemilla on todennäköisesti edessään melkoinen urakka koronaikana hoitamatta jääneiden ongelmien käsittelyssä. Työttömyyden lisääntyminen voi myös lisätä todellista asiakasmäärää ihmisten tippuessa pois työterveyshuollossa. Tässä tilanteessa lisärahoituksen kohdentaminen terveemmälle ja hyväosaisimmalle väestölle voi suoraan johtaa sairaampien ja huono-osaisempien hoidon heikentymiseen.
Esittelypapereista onkin vaikea löytää pitävää perustelua tälle käänteiselle Robin Hood-keikalle. Kuulemma Viiskulmassa on ollut jono-ongelmia ja lääkärien rekrytointiongelmia. Nämä ovat kuitenkin tuttuja ilmiöitä kaikkialla kaupungissa ja Viiskulman ongelmat vaikuttavat olevan kaupungin keskitasoa.
Yhtenä perusteena on kaivettu tieto siitä että yli 75-vuotiaiden absoluuttisessa määrässä olisi alueella suurin ennustettu lisäys vuoteen 2030 mennessä. Tällä perusteella Vihreiden Kati Juva on jo ehtinyt kertoa Viiskulman alueen olevan kaupungin ”nopeiten ikääntyvä”.
Väestöennustetta silmäilemällä voi kuitenkin helposti havaita että yli 75-vuotiaiden määrän ennustetaan kasvavan esim. Malminkartanossa selvästi nopeammin kuin Viiskulmassa. Koska Viiskulma on kuitenkin väestöpohjaltaan kaupungin toiseksi suurin terveysasema, pelkästään absoluuttiseen määrään tuijottamalla voidaan toki Viiskulman vanhusväestön sanoa kasvavan ”eniten”.
Jos tarkasteltaisiin yli 75-vuotiaiden sijaan yli 65-vuotiaiden määrää, se näyttäisikin kasvavan ennusteen mukaan absoluuttisesti eniten Vuosaaren alueella. Ikääntymisellä on yleensä tasan yksi vaihtoehto ja tilastojen perusteella tiedämme että kuolema korjaakin pienituloiset keskimäärin vuosia aiemmin kuin suurituloiset. Se että Ullanlinnan omistusasunnoissa juhlitaan 75-vuotisjuhlia useammin kuin Meri-Rastilan vuokra-asunnoissa ei ehkä välttämättä todista Ullanlinnan suuremmista terveystarpeista.
Sote-lautakunnalle esitetyn laskelman mukaan Etelä-Helsingissä on 21% vähemmän terveyskeskuslääkäreitä kuin Helsingissä keskimäärin. Budjetteja tarkastellessa Viiskulmassa on resursoitu 9% vähemmän euroja asukasta kohti. Jos tätä verrataan todellisesta terveyspalvelujen tarpeesta kertoviin tietoihin, etelähelsinkiläiset eivät kuitenkaan vaikuta kovinkaan syrjityiltä. Jos ehdotettu yksityisen terveysaseman perustaminen toteutetaan, Viiskulman alueen resurssi nousee kertaheitolla päätä kohden n. 40% suuremmaksi kuin kaupungissa keskimäärin.
Jos Viiskulman erityiskohtelulle haluaa hakea syytä, se löytynee jostain ihan muualta kuin alueen terveydellisistä erityistarpeista. Kampinmalmin, Ullanlinnan ja Vironniemen alueilla asuu 2017 kunnallisvaalien jälkeen 29 kaupunginvaltuutettua, eli yli kolmannes valtuuston jäsenistä, vaikka alueella asuu vain 12% kaupunkilaisista. Kokoomuksen kannatus alueella on lähes 40% luokkaa ja vihreiden 25% tuntumassa.
Viiskulman alueella asuu tietysti kaikenlaisia ihmisiä ja totuus on se että Viiskulman alueellakin terveysasemapalveluihin on ollut jonoa. Tämä kuvastaa sitä että julkisen perusterveydenhuollon resurssit ovat riittämättömät koko Helsingissä. Niukkojen resurssien jakamisessa oikeudenmukaiset, todellisiin terveystarpeisiin perustuvat ratkaisut olisivat sitäkin tärkeämpiä. Toivoa sopii että havainnot terveysasemien resurssien riittämättömyydestä saisivat muutkin puolueet ajamaan yleistä lisäresursointia hyväosaisten erityiskohtelun sijaan.
Helsingin terveysasemien yksityistämisehdotus on malliesimerkki siitä, mikä terveyspolitiikassa niin usein on pielessä. Keskiöön on nostettu toisaalta hyväosaisten valinnanvapaus ja terveysyhtiöiden lobbaamat yksityistämishankkeet ja toisaalta jatkuva peruspalveluihin kohdistuva säästöpaine. Seurauksena on kasvava terveyden eriarvoisuus ja todellisten terveysongelmien laiminlyönti.
Kaupungin päättäjien punnittavana on nyt se onko helsinkiläisillä yhtäläinen oikeus elämään ja terveyteen. Vai saavatko terveyspalveluja julkisella rahallakin parhaiten ne joilla on eniten rahaa ja vaikutusvaltaa?
Terveysasematoiminnassa on runsaasti kehitettävää. Kehittämisen lähtökohtana tulisi kuitenkin olla tieteellinen tutkimus, asiakkaiden näkökulma ja työntekijöiden tietämys. Riittävien resurssien takaaminen, työntekijöiden kuunteleminen ja tutkimukseen nojaava terveydenhoidon kehittäminen olisivat parhaita lääkkeitä myös terveysasemia vaivaavan työntekijäpulan ratkaisemiseen. Voittoa tavoittelevien terveysfirmojen toiminnan jäljittely sen sijaan tuskin on kestävä ratkaisu paremman kansanterveyden edistämiselle.
Sotelautakunta tekee asiassa ratkaisunsa 19.5 jonka jälkeen asia voi edetä kaupunginhallitukseen ja valtuuston vahvistettavaksi. Jos homma ei vaikuta ihan reilulta, palautetta valtuustoryhmille kannattaa siis lähettää nyt.
Reko Ravela
Sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen