”Rahoja myönnettäessä ajatus oli, että niillä voidaan korjata korona-aikana syntyneitä oppimisvajeita. Lisärahaa ei tarkoitettu siihen, että voidaan sitten itse olla sijoittamatta koulutukseen”, Malin sanoo.
”On tutkittu asia, että etäopetus lisäsi oppimiseroja. Nyt ne uhkaavat jäädä hoitamatta. Osassa kouluja mahdollisuudet ovat vielä toisia huonommat.”
Malin harmittelee, että Helsingissä nollattiin se hyvä, mitä oli tarkoitus valtion rahalla tehdä.
Eräät budjettisovussa mukana olevista puolueista selittelivät, että koronakompensaatio- ja tasa-arvorahoilla voidaan kompensoida leikkauksia.
”Vaikka rahoja käytettäisiinkin niin, leikkauksia jää silti. Esimerkiksi peruskouluilta katoaa miljoonia euroja. Leikkausten kohteeksi joutuvissa kouluissa jakotunteja vähennetään, samoin oppilaiden saama yksilöllinen huomio vähenee. Se on todella, todella huono asia”, Malin sanoo.
Osa valtion rahoista on osoitettu esimerkiksi tukiopetukseen, joten niitä ei voi käyttää pelkästään leikkausten paikkailuun. Tasa-arvorahaa voi käyttää paikkaamiseen, mutta koronaraha on merkitty pitkälti muuhun, esimerkiksi tukiopetukseen ja S2-opetukseen.
”Leikkauspäätöksen tehneet poliitikot pesivät osittain kätensä. Nyt rehtorit joutuvat koulukohtaisesti päättämään, missä suurennetaan ryhmiä tai mistä otetaan jakotunteja pois. Samalla he joutuvat ottamaan vastaan vanhempien suuttumuksen”, Malin sanoo.
”Kummallista, että joillakin on kauhea huoli kiusaamisesta ja nuorten voinnista, mutta sitten he tekevät päätöksiä, joiden seurauksena on vielä vähemmän aikuisten läsnäoloa.”
Myös toiseen asteeseen eli ammattikouluun ja lukioon tuli leikkauksia. Säästötoimien takia ammattiopetuksessa lisättiin työssä oppimista. ”Mutta milloin ollaan sellaisessa tilanteessa, että nuoret voivat oikeasti oppia työssä? Kukaan ei voi pelkästään työpaikalla oppia ammattia”, Malin puuskahtaa.
Työssä oppiminen on täysin riippuvaista siitä, minkälaisia yhteistyökumppaneita satutaan saamaan ja löydetäänkö edes kaikille oppilaille paikkaa. Niinpä nuoret joutuvat elämään jatkuvassa epävarmuudessa, onnistuvatko opinnot.
”Toisella asteella on oltu paljon etäopetuksessa, joten sielläkin tarvittaisiin panostusta oppimiserojen vähentämiseen. Kaikki valtiolta tuleva koronaan liittyvä raha menee nyt kuitenkin siihen, etteivät leikkaukset olisi ihan niin pahoja”, hän sanoo.
”Kun otetaan huomioon, että maan hallituksessa demarit, vihreät ja RKP panostavat vasemmistoliiton rinnalla kasvatukseen ja koulutukseen ja yrittävät lisätä laatua, näkyy kuntatasolla hirveä looginen ja moraalinen ristiriita. Yhtäkkiä kumppanit sanovatkin, että on vastuullista leikata. Se, mikä on valtiotasolla huonoa, onkin muka kuntatasolla hyvää”, Malin ihmettelee.
Hänen mielestään vaikuttaa siltä, ettei ollut halua tai rohkeutta tehdä kuntatasolla aidosti punavihreää politiikkaa, vaan mentiin kokoomuksen selän taakse.
”Sanotaan, että kokoomus pakotti meidät leikkaamaan. Mutta ei olisi ollut mikään pakko. Olisi ollut täysin mahdollista tehdä punavihreä budjetti.”
”Jos vasemmistoliitto saa vielä lisäpaikkoja, niin on erittäin hyvä mahdollisuus siihen, että valtuuston punavihreä enemmistö voi myös käytännössä tehdä punavihreää politiikkaa. Olemme jo nyt monessa asiassa kokoamme suurempi ryhmä. Myös Helsingin budjettia laadittaessa demareiden, vihreiden ja RKP:n tulisi jatkossa pitää vasemmistoliittoa eikä kokoomusta luonnollisena kumppaninaan”, Malin sanoo.
Haastattelu on julkaistu Vasen-lehdessä alkuvuonna 2021. Teksti: Greetta Lamminen, kuvat: Pinja Nikki