Lentomatkustaminen ja sen myötä lentomatkustamisen päästöt lisääntyvät kovaa vauhtia. Turismin maailmanlaajuinen hiilijalanjälki on kasvanut 4,5 miljardiin tonniin, ja ylivoimaisesti suurin osa päästöistä syntyy siirtymisestä paikasta toiseen. Asiantuntijoiden mukaan lentomatkustamisen päästöt aiheuttavat tällä hetkellä jopa viisi prosenttia kasvihuonepäästöistä. Päästöjen vaikutukset ovat voimakkaat, sillä ne vaikuttavat suoraan korkealla ilmakehässä.
Ennätyskuuman kesän ja IPCC:n ilmastoraportin julkaisun jälkeen lentämisestä on keskusteltu eri sävyyn kuin aiemmin. Asiantuntijat korostavat kulttuurin muutoksen merkitystä: moni suomalainen lentää lomillaan, ja asiaan suhtaudutaan lähes itsestään selvänä oikeutena. Asiaan on tartuttu esimerkiksi Lentolakko-kampanjassa, joka rohkaisee ihmisiä toisenlaisiin valintoihin.
Jotkut ovat aivan oikeutetusti huomauttaneet, että monilla ei ole varaa matkustaa lomalla yhtään minnekään – yhtään millään välineellä. Toiset taas pohtivat, miten saisivat vähennettyä lentämistä omalta osaltaan. Monia lentäminen ahdistaa, mutta muutoksen tekeminen voi silti olla vaikeaa. Lentämisen arkipäiväistyminen ja muuttoliike ovat mahdollistaneet läheisten levittäytymisen ympäri maailmaa, ja jos ei voi lentää, heidän tapaamisensa on monelle vaikeaa. Se, että kaikki lopettaisivat lentämisen kokonaan, ei siksi tietenkään ole realismia.
Jotain on kuitenkin tehtävä päästöjen vähentämiseksi. Mikäli suuria muutoksia ei tapahdu, lentomatkustamisen määrä kaksinkertaistuu vuoteen 2036 mennessä. Tähän on puututtava politiikan keinoin. Vaikka lentomatkailun ilmastohaitat ovat kiistattomat, lentämistä ei tällä hetkellä edes yritetä suitsia verotuksen avulla. Toisin kuin junamatkoja, ulkomaanlentoja ei veroteta lainkaan, mikä tarkoittaa lentoyhtiöille suurta ja varsin poikkeuksellista etua.
Verotuksen lisäksi on tietenkin satsattava vähäpäästöisiin matkustusyhteyksiin. Nopeisiin ja edullisiin raideyhteyksiin on panostettava niin muualla Euroopassa kuin Suomessakin – kansainvälistyneessä maailmassa matkustamisen lopettaminen kun ei ole vaihtoehto.
Suurilla kaupungeilla on lentämisen ilmastohaittojen torjunnassa oma merkittävä roolinsa. Myös työelämän merkitys tässä kysymyksessä on suuri, sillä työmatkailu on monelle suurin syy lentomatkustamiseen. Siksi jätin syyskuussa kaupunginvaltuustossa aloitteen, jossa vaadin Helsinkiä toimimaan aktiivisesti lentomatkustamisen päästöjen vähentämiseen. Esitin, että Helsinki selvittäisi keinoja vähentää helsinkiläisten lentomatkustamista tekemällä vähäpäästöisempiä matkustusmuotoja tukevaa liikennepolitiikkaa sekä kannustamalla helsinkiläisiä lähimatkailuun ja yrityksiä työmatkalentämisen vähentämiseen. Esitin myös, että kaupunki selvittäisi työntekijöidensä ja luottamushenkilöidensä työmatkalentämisen määrän ja niistä aiheutuvat päästöt ja tarpeet kaupungin työmatkalentämisen vähentämiseen. Samalla ehdotin, että kaupunki selvittäisi mahdollisuuden suorittaa kompensaatiomaksuja sen nimissä tehtävistä lentomatkoista.
Lentämisen päästöjen vähentäminen vaatii konkreettisia tekoja. Esimerkkejä yksittäisistä lentämisestä luopuneista ihmisistä näkyy julkisuudessa tänä päivänä usein, ja seuraavaksi esimerkkiä on näytettävä yhteisöjen ja yritysten suunnalta. Lentämisen vähentäminen on mahdollista, mutta se vaatii poliittista tahtoa. Toivon, että Helsinki toimii tässä suuressa tulevaisuuden kysymyksessä suunnannäyttäjänä.
Petra Malin