”Suomessa puhutaan ylipäätään liian vähän yhteiskuntaluokista. Pelätäänkö, että sillä säikäytetään ihmiset? Kysehän ei ole ihmisten luokittelusta, vaan yhteiskunnan rakenteiden tekemisestä näkyviksi. Kun feminismin perusperiaate on tehdä näkyväksi epätasa-arvoa, niin miksi niin tärkeä asia kuin luokka jätetään usein sivuun?”
Yli 1-vuotiaiden Helsinki-lisän leikkaaminen on Koskelan mielestä kuntatason esimerkki siitä, miten tehdään politiikkaa näennäisen feministisesti, mutta oikeasti heikennetään naisten asemaa ja erityisesti niiden naisten asemaa, joilla on vähemmän rahaa käytettävissä.
”Oikeisto perustelee tätä tasa-arvoa lisäävänä tekona, mutta tosiasiassa se heikentää pienituloisten naisten asemaa ja riippuvuutta puolisosta. Kun lisä leikataan pois tilanteessa, jossa päivähoidossa ei ole resursseja, se ei paranna naisten työmarkkina-asemaa eikä perheiden hyvinvointia. Päätös on tehty pelkästään säästösyistä.”
Toinen vastaava kysymys on Koskelan mukaan Helsingin koulutusleikkaukset.
”Korona on jo lisännyt perheiden välistä eriarvoisuutta ja heikentänyt niiden oppilaiden asemaa, jotka muutenkin ovat tarvinneet apua. On täysin vastuutonta, että Helsinki lähtee leikkaamaan. Tämäkin on luokkakysymys.”
Finlandia-talon seinän valaiseminen siniseksi korona-aikana on Koskelan mukaan “kiva ele, mutta se ei tuo yhdellekään hoitajalle voita leivän päälle”.
“Naisvaltaiset alat ovat joutuneet venymään. Siitä pitäisi antaa konkreettinen kiitos symbolisen eleiden sijaan.”
Haastattelu on julkaistu Vasen-lehdessä alkuvuonna 2021. Teksti: Arto Huovinen, kuva: Oskari Sipola