”Ei ole varsinaista tutkimusnäyttöä, että lasten ja nuorten mielenterveysongelmat olisivat kymmenen viime vuoden aikana olennaisesti lisääntyneet, mutta apua haetaan nyt selkeästi enemmän. Kynnys on madaltunut, mutta palveluja ei ole riittävästi”, hän sanoo.
Kun nuoria on vaikea saada nuorisopsykiatrisen avun piiriin, niin esimerkiksi kouluilla joudutaan työskentelemään sellaisten nuorten kanssa, joiden problematiikka on vähän liian vaikeaa hoidettavaksi koululla.
Psykiatrisessa hoidossa on vuosia ollut suunta, että laitoshoitoa vähennetään ja hoidon painopistettä siirretään avopalveluihin.
”Perusajatus on hyvä ja kannatettava, mutta samaan aikaan avohoitoa pitäisi lisätä vastaamaan laitospaikkojen vähennystä. Myös aikuispuolella on kehitetty erilaisia hyviä työmuotoja, ettei sairaalahoidon tarvetta tulisi. On tärkeää kysyä, onko osastopaikkojen vähentäminen ollut liian nopeata, pystytäänkö kaikkien avuntarpeeseen vastaamaan”, Vuorjoki pohtii.
Keskeinen poliittinen kysymys on, millä tavalla mielenterveyshoitoa rahoitetaan. Vasemmistoliitto on vuosittain vaatinut Helsingin budjettineuvotteluissa lisää rahaa mielenterveyspalveluihin.
”Kun toimitaan niin, että ihmiset pääsevät avun piiriin ennen kuin ongelmat ovat kroonistuneet, voidaan samoillakin resursseilla saada enemmän aikaan. Pitää kuitenkin nähdä myös se realiteetti, että tällä hetkellä on suhteellisen paljon aika vaikeasti oireilevia ihmisiä, mutta mielenterveyshoidon resurssit eivät vastaa olemassa olevaa tarvetta”, Vuorjoki sanoo.
Terapiatakuu-aloitteessa on vaadittu nopeaa pääsyä keskusteluhoidon tai terapian piiriin. ”Tämä on hyvin tärkeä ja merkittävä uudistus, ja Uudellamaalla on jo käynnissä kehittämistyötä. On tärkeä valvoa, että se toteutuu hyvällä tavalla.”
Hän muistuttaa, että kun puhutaan poliittisesti mielenterveyden edistämisestä, puhutaan hyvin laajasta kirjosta asioita. Monenlaisilla poliittisilla päätöksillä tulonjaosta alkaen vaikutetaan tavalla tai toisella siihen, miten ihmiset voivat psyykkisesti.
”Tiedetään, että köyhyys voi ennakoida psyykkistä kuormitusta. Yksi tapa ehkäistä psykiatristen palvelujen tarvetta on satsata arkiseen tukeen, jota annetaan perheille. Samoin oppimisen tukeen kouluissa, että lapset saavat sellaista opetusta, että pystyvät voimaan koulussa hyvin ja kokemaan onnistumista eivätkä koulupäivät tunnu kohtuuttoman kuormittavilta. Kaikkeen tähän pystytään vaikuttamaan kuntapolitiikassa”, hän sanoo.
”Kun kaikki ihmiset eivät saa tarvitsemaansa sosiaalityön tai terveydenhoidon apua tai mielenterveyspalvelua, se synnyttää hyvinvointivelkaa. Sellaista avun ja palvelun tarvetta, mikä tavalla tai toisella tulee kuitenkin yhteiskunnan kannettavaksi tulevina vuosina”, Vuorjoki korostaa.
”Olen joskus laskenut, että jos esimerkiksi minä koulupsykologina koko työuran aikana pystyn kaksi kertaa tekemään jotain sellaista, mikä estää nuorta syrjäytymästä työelämästä, olen jo maksanut oman palkkani takaisin yhteiskunnalle. Yhdenkin sellaisen nuoren, joka ei pääse työelämään, taloudellinen vaikutus yhteiskunnalle on niin iso, että kannattaa tehdä todella paljon ongelmien ehkäisemiseksi. Hyvä hoito on taloudellisestikin järkevää.”
Hän kummastelee, mikä on se voima, joka ajaa tekemään leikkauksia tässä kohdassa. Vaikka tiedetään 1990-luvun kokemuksesta, että kun kriisin aikana lasten ja nuorten palveluista leikataan, sillä on todella huonot seuraukset.
Vuorjoki sanoo tienneensä aina, että suomalainen neuvola on hyvä ja arvokas asia, ja että sillä on iso merkitys ennalta ehkäisevästä näkökulmasta. ”Omaa esikoista odottaessani vasta todella ymmärsin, mitä se tarkoittaa. Isossa elämänmuutoksessa säännölliset tapaamiset tutun terveydenhoitajan kanssa neuvolassa ovat äärettömän tärkeitä.”
”Vasemmistoliitossa tavoitteena on hyvinvointivaltion ylläpitäminen. Lähdemme siitä, että yhteiskunnan palveluja ja tukea tarjotaan kaikille ihmisille riippumatta asemasta tai tuloista. Neuvola on ydinesimerkki sellaisesta, siellä käyvät kaikki ja se on tarjolla kaikille.”
”Tässä ajassa on tullut vastaan aika paljon sellaista ajatusta, että kun julkiset resurssit ovat niukat, pitäisi ruveta kohdentamaan palveluita vain niille, joilla on jotain erityisiä ongelmia. Se on vaarallinen ajatus”, hän painottaa.
Haastattelu on julkaistu Vasen-lehdessä alkuvuonna 2021. Teksti: Greetta Lamminen, kuvat: Pinja Nikki