Luonnon monimuotoisuuden varjelu, lähiluonnon ja virkistysalueiden turvaaminen, segregaation estäminen ja kohtuuhintaisen asumisen lisääminen ovat kaupunkisuunnittelun kulmakiviä. Vaatimustaso on korkealla kun haluamme toteuttaa näitä kaikkia tavoitteita samaan aikaan.
Vasemmisto on sitoutunut olemaan lähiluonnon puolella. Me arvioimme jokaisen rakentamispäätöksen huolellisesti, jotta rakentaminen on alueelle sopivaa ja säilytämme laajat yhtenäiset viheralueet, asukkaille tärkeät virkistyskohteet ja luontoarvoiltaan erityisen arvokkaat alueet.
Kaavoitus on usein vaikeaa tasapainottelua tarpeellisen asuntorakentamisen ja tärkeän lähiluonnon välillä. Erityisen tarkan harkinnan jouduimme tekemään päättäessämme kaupunkiympäristölautakunnassa Meri-Rastilan itäosan kaavasta.
Meri-Rastila on 1990-luvun alussa rakennettu alue, jonka asuntojakauma painottui kaupungin vuokra-asuntotuotantoon toteutusajankohdan talouslaman vuoksi. Helsingin kaupunkisuunnittelussa on suhtauduttu vakavasti alueiden eriytymiskehityksen torjuntaan ja tavoitteena onkin tasoittaa alueiden eroja: kaupunkisuunnittelun keino tähän on eri asumismuotojen sekoittaminen ja omistusasuntojen rakentaminen vuokra-asuntovaltaisille alueille kuten Meri-Rastilaan.
Meri-Rastilan kaupunkiuudistus on ollut pitkä prosessi, johon on osallistettu asukkaita runsaasti eri tavoin. Sen tavoitteena on tiivistää metron varrella olevaa asuinaluetta, tasapainottaa asuntojakaumaa ja laajentaa palvelujen, kuten koulujen, väestöpohjaa. Nämä tavoitteet allekirjoitamme myös vasemmistossa. Täydennysrakentamisen mahdollistavan kaavan ensimmäinen luonnos oli käsiteltävänä kaupunkisuunnittelulautakunnassa keväällä 2017. Jo tuolloin täydennysrakentamisen sijoittaminen viheralueille herätti runsaasti keskustelua ja poiki useita lautakunnan evästyksiä alueen jatkosuunnitteluun viheralueiden ja -yhteyksien tutkimiseksi ja turvaamiseksi.
Meri-Rastilan itäosan kaavaehdotus tuli ensimmäisen kerran kaupunkiympäristölautakunnan päätettäväksi alkuvuodesta 2020. Näkökulmastamme kaavaratkaisu täytti sille asetetut tavoitteet hyvin, mutta kaavan kipupisteet kiertyivät erityisesti Pohjavedenpuistoon ja siihen sijoitettuihin uusiin kortteleihin. Täydennysrakentamisen on oltava kestävää paitsi luontoarvojen, myös alueen asukkaiden näkökulmasta: alueen uudistumisen on merkittävä jotain muutakin kuin tuttujen viheralueiden muuttumista tonttimaaksi.
Useissa asukasyhteydenotoissa ja Pohjavedenpuiston sekä Ullaksenpuiston säilymisen puolesta kootussa adressissa toivottiin rakentamisen poistamista kokonaisuudessaan Pohjavedenpuiston alueelta, mikä on varsin ymmärrettävä toive. Näimme kuitenkin, että kaavan hyvien tavoitteiden on mahdotonta toteutua, jos rakentamista vähennetään radikaalisti. Siksi esitimme tuolloin kaavan palauttamista valmisteluun siten, että Pohjavedenpuiston pohjoisinta korttelia pienennettäisiin puiston säilymiseksi eheämpänä kokonaisuutena. Halusimme säästää arvokkaan avokallion ja minimoida rakentamisen METSO II -luokituksen metsään. Esityksemme ei kuitenkaan saanut kannatusta.
Kyseinen kortteli on osa kumppanuuskaavoituskokonaisuutta, eli kaava on alusta asti suunniteltu yhdessä yksityisen toteuttajan, tässä tapauksessa useiden toteuttajien, kanssa. Kumppanuuskaavoituksella on tarkoitus tuoda alueelle eri asumismuotoja, eikä korttelialueen koon uudelleen neuvottelua toteuttajien kanssa pidetty mahdollisena. On luottamushenkilönä vaikeaa suhtautua kumppanuuskaavoituksen, siis toteuttajien kanssa neuvoteltuihin reunaehtoihin, joita ei enää lautakuntakäsittelyssä voisi muuttaa. Lautakunnan jäsenet ja viime kädessä valtuusto kantaa kuitenkin kaavasta poliittisen vastuun. Silläkin uhalla, että kaavan valmistuminen olisi viivästynyt, uskoimme että vaihtoehtoinen korttelimuoto olisi ollut syytä selvittää.
Kaava tuli nähtävillä olon jälkeen uudestaan kaupunkiympäristölautakunnan käsittelyyn tänä keväänä. Viheryhteyksiä oli lautakunnan toivomalla tavalla parannettu, mutta kaavan keskeiset ratkaisut olivat säilyneet edellisestä käsittelystä muuttumattomina. Uusimme esityksemme Pohjavedenpuiston pohjoiskorttelin pienentämisestä, mutta se jäi jälleen ilman muiden puolueiden kannatusta. Prosessin etenemisen kannalta olisi toki ollut parempi palauttaa kaava valmisteluun vuosi sitten, eikä näin loppumetreillä, mutta halusimme yrittää vaikuttaa puiston kohtaloon vielä kerran.
Olemme allekirjoittaneet Meri-Rastilan asemakaavan tavoitteet alusta asti: metroaseman läheisyydessä olevaa aluetta on syytä tiivistää ja alueen asuntojakaumaa kehitettävä tasapainoisempaan suuntaan. Ei kuitenkaan voi olla niin, että päätöksentekoprosessin aikana tehdyt muutosesitykset yhden korttelin kohtuullistamiseksi tehdään tyhjäksi vetoamalla valmiiksi neuvoteltuun kumppanuuskaavapakettiin.
Eriarvoisuuden purkaminen on vasemmiston politiikan ytimessä. Segregaatioon liittyvä eriarvoisuuskehitys tarvitsee kääntyäkseen monipuolisen asuntojakauman lisäksi panostusta lähipalveluiden riittävyyteen ja laatuun. Rakentaminen sekä virkistymiselle että luonnon monimuotoisuusarvoiltaan tärkeään puistoon ei ole ainoa tapa auttaa alueen asukkaita, eriarvoisuuskehityksen katkaisemiseksi tarvitaan monipuolisesti ihmisten hyvinvointia parantavia toimenpiteitä.
Kirjoittajat:
Kaupunkiympäristölautakunnan jäsenet
valtuutettu Mia Haglund ja Noora Laak