”Suuruus itsessään ei tuo neroutta terveydenhoitojärjestelmään, hoito voi olla hyvää ja tehokasta myös pienissä yksiköissä. Pienten yksiköiden vahvoina etuina ovat yksilöllisyys, inhimillisyys ja hoitosuhteen jatkuvuus.”
Näin sanoo Samuel Adouchief, vankilalääkäri, joka tuntee elämän karulta kantilta. Hän haluaa kehittää sote-järjestelmää tehokkuus ja tuottavuus mielessä, mutta ennen kaikkea ihmisiä ja työntekijöitä kunnioittaen. Vasemmistolaisesti ja vastuullisesti.
”Sote-työntekijät ovat arvokas voimavara ja tämän tulee näkyä työntekijämitoituksessa niin, että työn ehtii tehdä hyvin ja uupumatta. Sen pitää näkyä myös palkassa”, hän korostaa ja muistuttaa Aulikki Oksasen tekstistä ”nälkäisten vatsat eivät suudelmista täyty”.
Tällä hetkellä kuntatyönantaja kärsii pätevien hoitajien vajeesta. ”Meidän tulee kysyä, miten saamme työntekijämme voimaan töissään hyvin ja olemaan ylpeitä työpanoksestaan ja organisaatiostaan.”
Adouchief kertoo joutuneensa näkemään liian paljon murheellisia inhimillisiä kehityskulkuja työskennellessään lastenpsykiatrian ja nuorisopsykiatrian osastoilla sekä nykyään vankilalääkärinä. Näillä näköalapaikoilla surullisten tarinoiden risteyskohdissa yhteiskuntamme rakenteiden huonosti toimivat osat ovat tulleet selvästi esiin.
Vankiterveydenhuoltoa (VTH) hän kuvaa hoitajavetoiseksi organisaatioksi, joka toimii ketterästi ja tehokkaasti. ”Moniammatillinen arvostus ja yhteistyö on totta myös monissa kunnallisissa yksiköissä, mutta niitä on syytä kehittää edelleen.”
”Suurten sote-keskittymien lisäksi on resurssitehokasta, terveystulosta tekevää ja inhimillistä panostaa myös lähipalveluihin ja matalan kynnyksen sote-pisteisiin. Toimivia paikallisia sote-keskuksia tulee juhlia ja jatkokehittää, ei fuusioida suurempiin väen väkisin”, hän sanoo.
Hän muistuttaa, että lähipalvelut ovat osa alueensa yhteisöä. Lisäksi ne ovat yleensä saavutettavia myös sellaisille, joille liikkuminen ja suurissa yksiköissä samoileminen on haasteellista.
Palveluiden keskittämisen ja muun kehittämisen taustaperustelut on kerrottava avoimesti. ”Tutkimustieto ei tue olettamaa, että suurempi tai yksityistetty olisi parempaa tai tehokkaampaa. Usein jopa päinvastoin”, hän sanoo.
Samat asiat pätevät lähes suoraan myös kotihoidon työntekijöihin ja hoivapalveluihin.
”Perushoivan ja -terveydenhoidon järkevä ja riittävä resursointi säästää kokonaiskustannuksia päivystyskäyntien ja erikoissairaanhoidon menojen säästymisenä. Puhumattakaan inhimillisestä lisähyvinvoinnista, jota potilaille, työntekijöille ja omaisillekin koituu”, Adouchief sanoo.
Haastattelu on julkaistu Vasen-lehdessä 2021. Teksti: Greetta Lamminen, kuvat: Pinja Nikki