Oikeus hyvään elämään kuuluu kaikille. Lue Helsingin vasemmiston kuntavaaliohjelma alta!
Sisällys
1. Koulutuksella ja sivistyksellä tasa-arvoa
– Laadukas varhaiskasvatus kuuluu jokaiselle lapselle
– Perusopetuksen yhdenvertaisuuden puolesta
– Turvallinen nuoruus panostamalla toisen asteen koulutukseen
2. Jokaisella on oikeus terveyteen ja hyvinvointiin
– Välittäminen on sivistyksen mitta
– Terveyttä ja hyvinvointia jokaiselle kaupunkilaiselle
– Mielenterveys- ja päihdepalvelut saatava kuntoon
– Lapsista ja nuorista ei saa säästää
3. Hiilineutraali Helsinki ja oikeus hyvään kaupunkiympäristöön kuuluu kaikille
– Kohtuuhintaisen asumisen puolesta
– Kaupunkimainen rakentaminen sekä monimuotoinen luonto kuuluvat Helsinkiin
– Satsataan rakentamiseen ja kunnostamiseen, ei purkamiseen
4. Hyvinvointia kulttuurista ja liikunnasta
– Kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluiden saavutettavuutta lisättävä
– Kaikenikäisten oikeus taiteeseen ja liikuntaan taattava
– Kulttuurialan ahdinko on tunnistettava
5. Toimiva julkinen liikenne on ilmastoteko
– Liikkumisen kaupungissa on oltava edullista ja saavutettavaa
– Lisää raideliikennettä ja kevyen liikenteen verkostot toimiviksi
– Liikkumisesta kaupungissa ympäristöystävällistä
6. Kestävää työtä ja toimeentuloa
– Helsinki vastuullisena työnantajana ja työllistäjänä
– Kestävä työelämä ja riittävä toimeentulo
– Kaikille helsinkiläisille mahdollisuus työhön
1. KOULUTUKSELLA JA SIVISTYKSELLÄ TASA-ARVOA
LAADUKAS VARHAISKASVATUS KUULUU JOKAISELLE LAPSELLE
Jokaisella lapsella on oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja tasa-arvoiseen koulutuspolkuun. Varhaiskasvatuksessa yhdistyy leikki, hoiva sekä pedagogiikka. Lasten äänen kuuleminen on panostus tulevaisuuteen. Pienimmät kuntalaiset ansaitsevat maailman parasta opetusta, kasvatusta ja hoitoa. Varhaiskasvatuksesta alkaen tarjoiltavan ruoan on oltava monipuolista ja ravitsevaa sekä ekologisesti lähellä tuotettua. Ruuan ilmastovaikutus on huomioitava ja tarjolla tulee olla myös maukasta kasvisruokaa. Koronaepidemia on koetellut kaupunkilaisia ja vähentänyt kaupungin verotuloja ja toisaalta lisännyt kaupungin menoja monilla toiminnan alueilla. Helsinki on kuitenkin Suomen rikkain kaupunki, eikä sillä ole perustetta lähteä koronan varjolla leikkaamaan varhaiskasvatusmenoja.
Subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen kuuluu kaikille lapsille
Vanhempien tilanne ei saa ratkaista lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen. Kunnallisten varhaiskasvatuspaikkojen saatavuuden on toteuduttava kaikilla asuinalueilla. Lapsilla on oikeus lähipäiväkotiin lähikoulun tapaan. Varmistamalla, että päiväkotiin pääsee omassa kotikaupunginosassa, vahvistetaan koulupolun jatkoa omaan lähikouluun. Helsingin tulee huolehtia, että vuoropäivähoitoa on saatavilla riittävästi ja vuoropäiväkoteja löytyy ympäri Helsinkiä. Helsingin tulee tarjota vuorohoitoa myös pienemmille koululaisille. Neuvolatoimintaa on kehitettävä niin, että perheet saavat tiedon kunnan tarjoamista varhaiskasvatuspalveluista.
Varhaiskasvatuksen ammattilaisten palkkaus ja työolot kuntoon
Toimivan varhaiskasvatuksen kannalta oleellista on pysyvä ja sitoutunut henkilökunta. Työoloihin panostamalla voidaan osaltaan helpottaa työvoimapulaa. Ryhmäkoot on pidettävä maltillisina ja sijaisia on otettava riittävästi. Varhaiskasvatuksen työntekijöillä on oikeus elinikäiseen oppimiseen ja ammattitaitonsa kehittämiseen. Henkilökunnan osaaminen ja hyvinvointi on myös lasten etu. Varhaiskasvatuksen opettajien palkkaamiseen ja koulutuspolkujen luomiseen on etsittävä ratkaisuja.
Varhaiskasvatukselle tiloja laadusta tinkimättä
Kasvava lapsimäärä edellyttää turvallisia ja riittävän tilavia päiväkoteja. Vanhojen tilojen terveys ja toimivuus on varmistettava ja uusien tilojen rakentamisessa on otettava huomioon alueen erityisvaatimukset. Rakennusten huolto ja tulevaisuudessa tapahtuva korjaaminen huomioitava jo rakennusvaiheessa.
Ei palveluseteleille ja varhaiskasvatuksen yksityistämiselle
Kaupungin tulee tukea yhdistyspohjaisia päiväkoteja mieluummin kuin jakaa palveluseteleitä, joiden käytöstä hyötyvät eniten voittoa tavoittelevat päiväkotiketjut. Varhaiskasvatusta ei pidä yksityistää. Yksityisen varhaiskasvatuksen osuuden kasvu johtaa kasvaviin eroihin palveluiden laadussa, lasten valikointiin sekä henkilöstön yhä heikompaan palkkatasoon.
Monikielisyys ja lasten erityistarpeet huomioitava varhaiskasvatuksessa
Varhaiskasvatus on tärkeää lasten kielellisten valmiuksien kehittymiselle. Jokaisessa päiväkodissa on huolehdittava siitä, että lapsille luetaan ääneen päivittäin. Varhaiskasvatuksen kielitietoisuutta pitää vahvistaa muun muassa huolehtimalla riittävästä määrästä S2-opettajia sekä tuomalla monikielisyyttä esille päiväkodin päivittäisessä toiminnassa. Helsingin pitää huolehtia riittävistä erityislastentarhanopettajien palveluista ja palkata varhaiskasvatukseen myös psykologeja. Kunnan on huolehdittava siitä, että lasten tuen tarpeet huomioidaan oikea-aikaisesti ja sopivalla tuella varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen erityisopettajien määrä on oltava riittävä ja lapsien pääsy terveydenhoidon palveluihin on turvattava. Tuen saamisen prosessia on nopeutettava ja sujuvoitettava. Maahanmuuttajavanhemmat tutustutetaan varhaiskasvatukseen neuvolapalveluiden ohjaamana.
PERUSOPETUKSEN YHDENVERTAISUUDEN PUOLESTA
Yhdenvertainen peruskoulu on tärkein tasa-arvotekomme. Lähikouluperiaate on edelleen tärkeä lähtökohta koulutukselliselle tasa-arvolle Helsingissä. Oppimisympäristö, joka takaa tasavertaiset tiedot ja taidot, on jokaisen lapsen ja nuoren korvaamaton oikeus. Kunnan ja koulun lakisääteinen velvollisuus on turvata jokaiselle lapselle ja nuorelle turvallinen opiskeluympäristö. Kiusaamista ja kouluväkivaltaa vastaan pitää tehdä töitä kouluissa ja oppilaitoksissa joka päivä. Korona-ajan myötä kiire, keskeytykset ja epävarmuus ovat lisääntyneet opetusalalla. Opettajien ja muun kouluhenkilökunnan työssäjaksamisesta on pidettävä huolta lisäresursseilla sekä työterveystoimilla.
Yhdenvertainen oppimisympäristö kaikille
Yhdenvertaisuuden on toteuduttava kaikilla tasoilla peruskoulussa. Oppilasryhmien on oltava kohtuullisen kokoisia ja pätevä sekä riittävä opettajaresurssi on taattava koko peruskoulun osalta. Tällä turvataan työrauha kouluissa ja huomioidaan lasten tarpeet. Koulussa tarvittavien välineiden on oltava maksuttomia. Perusopetuksen tuntimäärän on toteuduttava tasamääräisenä, eikä sitä tule supistaa. Painotetun opetuksen kokonaismäärä on pidettävä kohtuullisena ja painotettua opetusta on tarjottava tasapuolisesti eri kouluissa eri puolilla Helsinkiä.
Erityisopetuksen ja oppilashuollon resursointi kuntoon
Oppimisen kolmiportaisen tuen (yleinen, tehostettu ja erityinen tuki) järjestelmän on oltava kunnossa. Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetus voi tapahtua pienryhmämuotoisesti tai yleisopetuksen ryhmissä, mutta henkilöstöresursseihin ja tarpeellisen tuen toteutumiseen on panostettava riittävästi.
Koulupsykologi- ja kuraattoripalveluihin on taattava sujuva pääsy, ja psykologien ja kuraattorien mahdollisuus yhteisölliseen oppilashuoltotyöhön pitää turvata. Yhteydenpito vanhempiin on järjestettävä toimivalle pohjalle.
Oikeus terveeseen opiskelu- ja työympäristöön kuuluu kaikille
Oikeus terveeseen ympäristöön ja puhtaaseen sisäilmaan kuuluu niin oppilaille kuin työntekijöille. Helsingin pitää huolehtia siitä, että sisäilmakorjauksiin on tarpeeksi resursseja ja uusissa rakennushankkeissa kiinnitetään erityistä huomiota rakentamisen laatuun.
Koulukiusaaminen kuriin yhdenvertaisuusosaamista vahvistamalla
Liian moni oppilas joutuu edelleen syrjinnän, kiusaamisen ja kouluväkivallan uhriksi. On varmistettava, että niin oppilaat kuin koulun henkilökunta tuntevat koulun kiusaamisen vastaisen toimintasuunnitelman ja tietävät miten kiusaamistilanteissa toimitaan. Vaikeissa tapauksissa koulun pitää tehdä yhteistyötä lastensuojelun, poliisin ja nuorisotyön kanssa. Tärkeä osa työtä koulun paremman toimintakulttuurin puolesta on myös henkilöstön yhdenvertaisuusosaamisen vahvistaminen täydennyskoulutuksen kautta.
Kielellinen ja kulttuurinen moninaisuus huomioitava opetuksessa
Kielellinen moninaisuus on huomioitava koulumaailmassa. Maahanmuuttajien kotouttamiseen ja integraatioon yhteiskuntaan pitää panostaa luomalla yhteyksiä, ei eriyttämällä. Koulujen eriytymiskehityksen estämiseksi tarvitaan hyvää suunnittelua ja johtamista. Jotta koulut eivät jatkossakaan eriydy, tulee panostaa oppilaaksiottoalueiden suunnitteluun, Kielellistä integraatiota on tuettava sekä kouluissa että vapaa-ajalla. Positiivisia kokemuksia antanutta myönteisen erityiskohtelun määrärahaan perustuvaa toimintaa tulee lisätä kouluissa.
TURVALLINEN NUORUUS PANOSTAMALLA TOISEN ASTEEN KOULUTUKSEEN
Toisen asteen tutkinto on työelämän osaamisvaatimusten kasvun myötä nykypäivänä välttämättömyys kaikille nuorille. Oppivelvollisuuden laajentumisen tarkoitus on tukea jokaista nuorta toisen asteen tutkinnon suorittamiseen. Tavoitteessa onnistuminen edellyttää johdonmukaisia panostuksia koulutuksen laatuun ja toisen asteen opiskelijoiden hyvinvointiin ja tukeen. Koronaepidemian ei pidä tarkoittaa leikkauksia myöskään koulutuksen alalla, vaan elvyttävää politiikkaa tulee harjoittaa säästämättä parhaasta investoinnistamme tulevaisuuteen – koulutuksesta.
Turvallinen siirtymä toiselle asteelle
Toisen asteen koulutukseen ja nivelvaiheeseen peruskoulusta jatko-opintoihin on luotava lisää tukimuotoja. Lisäopetukseen ja valmentavaan opetukseen on satsattava, jotta nuorten siirtymä toiselle asteelle turvataan. Helsinkiläisille nuorille taustasta riippumatta on järjestettävä riittävästi mahdollisuuksia erilaisiin toisen asteen opintopaikkoihin.
Riittävä opiskelijahuollon palvelutarjonta
Opiskelijahuollon palvelut on resursoitava riittävästi ja varmistettava toimivat jatkopolut mielenterveyspalveluihin myös oppilaitoksen ulkopuolella. Opinto-ohjaajien ja koulupsykologien palveluihin on panostettava oppilaitoksissa ja tarjottava riittävästi tukea erilaisista oppimisvaikeuksista kärsiville. Yhteistyön myös muiden sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden sekä nuorisotyön ammattilaisten kanssa on toteuduttava, jotta kouluissa voidaan tarjota moniammatillista tukea mahdollisimman varhain ja mahdollisimman lähellä nuorta.
Enemmän ja monipuolisempaa lähiopetusta
Tasokas lähiopetus turvaa koulutuksen laadun. Lukioissa ongelmana ovat usein liian suuret ryhmäkoot ja ammatillisella puolella riittämätön määrä lähiopetustunteja. Ammattioppilaitosten lähiopetusmahdollisuuksia on vahvistettava. Lukioille on tarjottava enemmän resursseja opetustarjonnan monipuolistamiseen. Ryhmäkokoja on pienennettävä. Helsingin tulee asettaa kunnalliset laatukriteerit niin lukio- kuin ammatilliselle koulutukselle. Lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten välistä yhteistyötä edistetään esimerkiksi tarjoamalla opiskelijoille mahdollisuuksia suorittaa oppiainekokonaisuuksia molemmissa toisen asteen oppilaitoksessa. Helsinki tukee myös nuorten mahdollisuutta suorittaa toisen asteen tutkinto oppisopimuksella. Helsingin lukioiden korkeisiin keskiarvovaatimuksiin tulee puuttua esimerkiksi tarkastelemalla mahdollisuutta lisätä aloituspaikkoja, jotta useampi nuori pääsee aloittamaan halutessaan lukio-opinnot.
2. JOKAISELLA ON OIKEUS TERVEYTEEN JA HYVINVOINTIIN
VÄLITTÄMINEN ON SIVISTYKSEN MITTA
Koronaepidemia on tarkoittanut monelle helsinkiläiselle elämän laadun heikkenemistä erityisesti haavoittuvien ryhmien kohdalla, kuten ikääntynyt väestö ja terveydentilansa kanssa kamppailevat. Jo valmiiksi heikommassa asemassa olevat kaupunkilaiset ovat joutuneet usein kärsimään eniten poikkeusoloista. Tilanne tulee huomioida tulevalla valtuustokaudella ja panostaa erityisesti näiden ryhmien terveyteen ja hyvinvointiin. Valtion lupaus korvata täysimääräisesti koronan aiheuttamia lisäkuluja terveydenhuollossa tulee kohdentaa juuri siihen mihin tuki on tarkoitettu. Sosiaali- ja terveydenhuollon suurin ongelma yksi suurimmista ongelmista on liian suuriksi kasvaneet terveyserot köyhien ja varakkaiden välillä. Jokaisen helsinkiläisen pitää voida luottaa siihen, että ammattitaitoista apua saa silloin kun tarvitsee. Nyt pienituloiset julkisia palveluita käyttävät ihmiset pääsevät kaikkein huonoimmin lääkärin vastaanotolle.
Ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon panostaminen, sosiaalisten ongelmien vähentäminen ja avun turvaaminen ajoissa on sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevin tapa toimia. Hoidon on vastattava tarvetta kokonaisvaltaisella otteella. Hyvinvointipalveluiden tuottaminen julkisina palveluina säilyttää kansalaisten demokraattisen päätäntävallan niiden sisällöstä sekä vähentää valvonnan ja siihen liittyvän byrokratian tarvetta.
Hoitotakuu perusterveydenhuoltoon ja kuri yksityistämiseen
Terveyskeskuslääkärin tai muun tarpeen mukaisen ammattilaisen vastaanotolle tulee päästä korkeintaan viikossa ja maksutta. Kun ihmiset luottavat siihen, että julkisesta terveydenhuollosta saa apua ajoissa, vähentyy halu yksityisten sairausvakuutusten ostamiseen ja sen myötä terveyden eriarvoistumiskehitys. Laajat ulkoistukset tai kunnallisten palveluiden yhtiöittämiset ovat usein keino säästää henkilökunnan jo valmiiksi pienten palkkojen ja työehtojen kustannuksella. Ulkoistamissopimukset synnyttävät lopulta lisää kustannuksia, kun kunnan pitää valvoa laatua ja sopimusten toimeenpanoa. Liian monesti yritykset ovat hakeneet voittoja palvelun laadun kustannuksella. Helsinki on vastuussa omien ja ostamiensa palveluiden valvonnasta. Siihen pitää osoittaa riittävät ja erilliset henkilöstöresurssit, joiden avulla varmistetaan laatu. Valvonnan tuloksista pitää raportoida säännöllisesti niin viranhaltijoille kuin luottamushenkilöille.
Palvelukokonaisuudet kuntoon
Diagnoosin saaminen on tärkeää. Helsinkiläisiä ei saa pompotella ammattilaiselta toiselle ilman, että otetaan vastuuta ongelman määrittämisestä ja hoito- tai palvelusuunnitelman tekemisestä. Moniammatilliset palvelut on taattava tilanteessa, jossa asiakas tarvitsee useamman eri ammattilaisen apua. Tärkeää on, että ihmisen tilannetta ratkotaan kokonaisuutena ja otetaan huomioon niin terveys- kuin sosiaalipalveluidenkin tarve. Seuraavalla valtuustokaudella on kehitettävä hoitokulttuuri, jossa ihminen ei jatkuvasti törmää hoitoalan kapeiksi siilautuneiden tehtävänkuvien seinämiin.
Perusterveydenhuollon tason on pysyttävä korkeana
Perusterveydenhuollon taso on säilytettävä ja sitä on myös syytä nostaa. Tasokkaaseen perusterveydenhoitoon tulee olla oikeus kaikilla, ei vain työterveyshuollon piiriin kuuluvilla. Prekariaatti, pakkoyrittäjät, pätkätyöläiset ja työttömät ovat jatkuvasti tai ajoittain terveyskeskuspalveluiden varassa. Paperittomille tarjottava pääsy myös kiireettömään hoitoon tasa-arvoisesti muiden kuntalaisten kanssa. Tarjotaan maksuton ehkäisy kaikille alle 29-vuotiaille.
TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA JOKAISELLE KAUPUNKILAISELLE
Yhteiskunnan todellisen kehitystason kertoo haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten saaman palvelun laatu. Jokaisen helsinkiläisen tulee tulla kohdatuksi samanvertaisena ja saada samantasoista hoitoa ikään, alkuperään, uskontoon, vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai muuhun henkilöön liittyvään syyhyn katsomatta. Jokaisen on myös saatava apua mahdollisimman vaivatta silloin kun sitä hakee ja tarvitsee. Palveluiden kehittämisessä pitää noudattaa yhden luukun periaatetta mahdollisimman paljon ja panostaa erityisesti matalan kynnyksen ennaltaehkäiseviin palveluihin. Turvaamalla riittävät resurssit sekä panostamalla hyvään työnantajapolitiikkaan huolehditaan paljon palveluja tarvitsevien ihmisoikeuksien toteutumisesta.
Lähipalvelut on turvattava
Helsinkiläiset kokevat, että hyvinvointikeskuksiin liittyy haasteita silloin, kun samalla karsitaan lähipalveluista. Tavanomaiset ja usein tarvittavat terveys- ja sosiaalipalvelut on toteutettava eri kaupunginosissa lähipalveluina. Sosiaali- ja terveydenhuollon nykyisin käytössä olevista rakennuksista tulee myös huolehtia, eikä antaa niiden rapistua tulevia päätöksiä odoteltaessa.
Ikäihmisille hyvää hoivaa niin kotona kuin palvelutalossa
Vanhushoivan epäkohdat ovat vakava ihmisoikeusongelma ja häpeäksi suomalaiselle hyvinvointivaltiolle. Jokaisen ihmisen on voitava luottaa siihen, että hänestä pidetään hyvää huolta silloin kun omat voimavarat eivät enää riitä. Tiukennetun hoitajamitoituksen täysimääräisestä toimeenpanosta on huolehdittava ja samalla parannettava kotihoidon laatua lisäämällä työntekijöitä. Työntekijöille on luotava kanavia, joiden kautta he voivat raportoida huomaamistaan epäkohdista ilman pelkoa työpaikkansa puolesta. Helsingin on kehitettävä yhteisöllistä asumista vaihtoehdoksi kotona asumiselle ja tehostetulle palveluasumiselle. Ympärivuorokautiseen hoitoon on taattava pääsy silloin, kun kotona ei enää voida taata hyvää elämänlaatua.
Omaishoitajille vapaita ja tukea
Omaishoitajien jaksamisen tukemiseksi Helsingin pitää panostaa omais- ja perhehoitoa tukeviin palveluihin. Turvaamalla laadukkaita ja monipuolisia sijaishoitojärjestelyjä esimerkiksi hoidettavan omassa kodissa voidaan kannustaa omaishoitajia pitämään heille kuuluvia vapaita. Vuosittaiset määrärahat eivät voi olla este sille, että kriteerit täyttävä omaishoitaja saa omaishoidon tuen.
Vammaispolitiikkaan osallistamista ja itsemääräämisoikeus
Vammaispalveluita on kehitettävä asiakaslähtöisesti, niin että eri ikäisille ja eri tarpeita omaaville ihmisille on tarjolla heille sopivia palveluita. Vammainen henkilö on osallistettava itseään koskevaan päätöksentekoon ja erityisesti kuljetuspalveluiden riittävyyden takaaminen on tärkeä tapa vahvistaa vammaisten itsemääräämisoikeutta ja mahdollisuuksia päättää omasta vapaa-ajastaan. Työkykyisille ja -halukkaille on järjestettävä mahdollisuus palkkatyöhön panostamalla tiiviiseen yhteistyöhön elinkeinoelämän kanssa sekä palkkatukeen. Vammaisten ja muiden erityisryhmien pitää saada päättää oma asuinpaikkansa. Elämänmittaisia palveluita ei tule kilpailuttaa, vaan palvelut pitää järjestää henkilökohtaisen budjetoinnin kautta.
MIELENTERVEYS- JA PÄIHDEPALVELUT SAATAVA KUNTOON
Mielenterveyden ongelmat ovat keskeinen syy niin pitkille sairaspoissaoloille kuin ennenaikaisille eläköitymisille. Mielenterveyspalveluissa tarvitaan enemmän nopeasti tarjottavia matalan kynnyksen palveluita. Erityisesti lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa on isoja puutteita peruspalveluissa. Hyvää työnantajapolitiikkaa noudattava kunta tarjoaa kunnan työntekijöille lyhytterapiapalveluita osana työterveyshuoltoa. Ihmisten mielenterveydestä huolehtimisen tulee olla seuraavan valtuustokauden keskeisiä tavoitteita. Samoin päihteitä käyttävät ihmiset tuovat toistuvasti esiin syrjintäkokemuksia kaikille tarkoitetuissa julkisissa palveluissa kuten terveyskeskuksissa, kirjastoissa ja poliisissa. Päihteidenkäyttäjille suunnattujen palveluiden saatavuutta on parannettava, eikä päihdeongelma saa olla este esimerkiksi mielenterveyspalveluiden piiriin pääsemiselle.
Mielenterveyspalvelut kuntalaisille julkisina palveluina
Kaupungin tulee varmistaa riittävät mielenterveyden palvelut julkisena toimintana. Myös psykoterapiaa pitää olla tarjolla myös julkisena palveluna, eikä sitä saa jättää ostopalveluiden varaan. Yhteiskunnan tulee ottaa vastuu turvallisen keskusteluympäristön toteutumisesta niin omissa palveluissa kuin ostopalveluiden riittävällä valvonnalla. Kuten Vastaamon tietomurto osoittaa, tietoturva ei saa jäädä yksityisten palveluntarjoajien vastuulle.
Matalan kynnyksen palveluita jonottamatta
Helsingin on annettava hyvinvointitakuu kaupunkilaisilleen. Helsingin pitää panna toimeen terapiatakuu, joka takaa ihmiselle pääsyn hoidolliseen psykoterapiaan tai muuhun psykososiaaliseen hoitoon viimeistään kuukauden sisällä ensimmäisen terveyskeskuskäynnin jälkeen. Kunnan oman matalan kynnyksen ja nopean puuttumisen hoitoverkosto tulee viipymättä rakentaa lisätä matalan kynnyksen palveluja mielenterveyspuolelle ja turvallisia keskustelupaikkoja. Psykiatrian avopalvelut on laitettava kuntoon.
Lisää resursseja päihdepalveluihin
Päihteidenkäyttäjiin liitetyt ennakkoluulot voivat muodostua esteeksi hoitoon hakeutumiselle tai pääsylle, mikä osaltaan kasvattaa hoidon kustannuksia. Näiden ennakkoluulojen purkamiseen pitää panostaa kaikessa toiminnassa ja päihdepalveluita sekä ennaltaehkäisevää päihdetyötä pitää resursoida riittävästi. Päihdepalveluiden tulee olla helposti löydettävissä, ja niihin pääsemisen tulee olla mahdollisimman yksinkertaista ja esteetöntä. Kokemusasiantuntijuutta on tärkeää hyödyntää enemmän palveluiden suunnittelussa. Päihteiden käyttö ei saa olla este mielenterveyspalveluiden saamiselle.
LAPSISTA JA NUORISTA EI SAA SÄÄSTÄÄ
Koko perheen kokonaisvaltainen tukeminen on paras tapa auttaa tuen tarpeessa olevia lapsia ja nuoria. Myös perhepalveluiden kohdalla palveluiden saavutettavuus ja oikea-aikaisuus on tärkein keino huolehtia siitä, että ongelmat eivät ehdi kehittyä liian vakaviksi. Lastensuojelun kuntoon saattaminen on panostus tulevaisuuteen. Samoin nuorisotyöllä on valtava merkitys nuorten hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä tukevana palveluna.
Lastensuojelun aliresursoinnille loppu
Lastensuojelun toimivuus edellyttää huomattavasti nykyistä enemmän määrärahoja. Lastensuojelun työntekijät tekevät erittäin vaativaa työtä liian niukoilla resursseilla. Pystyäkseen rakentamaan riittävän tiivistä ja luottamuksellista suhdetta niin nuoriin kuin perheisiin, on oleellista, että yksittäisen sosiaalityöntekijän asiakasmäärät eivät kasva liian suuriksi. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän asiakasmäärä ei voi olla yli 35 lasta. Helsingin tulee varmistaa riittävä määrä laadukkaita sijaishuoltopaikkoja sekä laitoksissa että sijaisperheissä. Lapsille tarkoitettujen palveluiden kilpailutuksissa tulee mennä laatu ja sisältö edellä, ei hinta. Vaativaa lastensuojelun sijaishuoltoa tarvitseville nuorille tulee järjestää tarkoituksenmukaiset palvelut kaupungin omana toimintana.
Palveluita kaikille perheille
Kaikki perheet hyötyvät matalan kynnyksen palveluista. Matalan kynnyksen palveluilla on merkittävä ennaltaehkäisevä rooli. Toimivat kynnyksettömät palvelut säästävät lopulta paljon rahaa ja erityisesti inhimillistä kärsimystä. Helsingin pitää huolehtia siitä, että tietoa kotipalveluista on helposti saatavilla kaikille perheille, myös useammalla eri kielellä.
Tukea nuorisotyölle
Nuorisotyön kautta edistetään nuorten vaikutusmahdollisuuksia, kehitetään nuorten vapaa-ajan palveluita ja harrastusmahdollisuuksia sekä tuetaan apua tarvitsevia nuoria. Nuorisotilojen pitää olla nuorten omia matalan kynnyksen oleskelu- ja ajanviettopaikkoja ja nuorisotyön palveluita pitää entistä enemmän viedä myös verkkoon ja sosiaalisen median alustoille. Etsivää nuorisotyötä ja nuorten henkilökohtaiseen tukeen tarkoitettua Ohjaamo-toimintaa tulee vahvistaa.
Kouluihin resursseja oppilashuoltoon ja koulupsykologipalveluihin
Ennaltaehkäiseviin palveluihin kouluissa on kannattavaa panostaa. Opettajien on saatava koulutusta avun tarpeen tunnistamisessa ja oikea-aikaisessa tuen piiriin ohjaamisessa. Koulujen ja sote-toimijoiden yhteistyön kehittämiseen on budjetoitava lisää rahaa.
3. HIILINEUTRAALI HELSINKI JA OIKEUS HYVÄÄN KAUPUNKIYMPÄRISTÖÖN KUULUU KAIKILLE
KOHTUUHINTAISEN ASUMISEN PUOLESTA
Asumisen hintakehitys on karannut Helsingissä käsistä. Helsingin pitää selvittää modernien eurooppalaisten vuokrien sääntelyn mallien käyttöönottoa. Väestömäärän kehitys Helsingissä edellyttää, että Helsingin on huolehdittava oman asuntotuotantonsa toteutumisesta riittävässä määrin. Samoin ARA-tuotanto on saatettava vaaditulle tasolle. Erityisesti kaupungin omaa vuokra-asuntotuotantoa on kiireellisesti tehostettava. Maankäytön-, asumisen ja liikenteen kestävää kehitystä ohjaavan MAL-sopimuksen nojalla ohjataan varoja riittävään asunnontuotantoon ja kestävään kaavoitukseen sekä kaupunkilaisten että ympäristön näkökulmasta.
Asumisen hinta inhimilliselle tasolle
Asumisen hinnan kohtuuttomuudesta kärsivät eniten pienituloiset ja vähävaraiset: opiskelijat, työttömät ja matalapalkka-aloilla työskentelevät. Useissa eurooppalaisissa pääkaupungeissa on käytössä asuntojen vuokrasääntely. Helsingin kaupungin tulee selvittää ja ottaa käyttöön uusia ja moderneja eurooppalaisia malleja ja osallistua eurooppalaiseen vuokrasääntelytodellisuuteen.
Asunto on ihmisoikeus
Helsingin tulee erityisesti huolehtia siitä, että asunnottomille pyritään tarjoamaan tarpeensa mukaisia asuntoja. Asunnottomuuden poistamiseksi Helsingissä tarvitaan nykyistä enemmän sekä kohtuuhintaisia kaupungin tavallisia vuokra-asuntoja että tuettua asumista.
Helsingin asuntotuotannon on saavutettava tavoitteensa
Helsingin tulee taata, että ARA-vuokra-asuntoja ja välimuodon asuntoja rakennetaan vähintään sovitun mukainen määrä. Vasemmistoliiton tavoitteen mukaisesti Helsingin maankäyttöä-, asumista ja liikenteen kestävää kehitystä ohjaavan MAL-sopimuksen pohjalta vuodesta 2023 alkaen rakennettavista asunnoista jopa 30 prosenttia on pitkäaikaisesti säänneltyjä ARA-vuokra-asuntoja. Kaupungin oman asuntotuotannon tavoite on jatkossa 1500 asuntoa vuodessa ja vuodesta 2023 noin 2000 asuntoa vuodessa. Tämä on vähimmäismäärä Helsingin omalle asuntotuotannolle. Segregaatiokehityksen purkamiseksi täydennysrakentamista suunniteltaessa kaavoitetaan ARA-kohteita myös alueille, joille hyväosaisuus on tiivistynyt. Kaupungin vuokratonttien hintojen on perustuttava kestäville periaatteille.
Lisää kaupungin omaa vuokra-asuntorakentamista
Asunnon omistaminen on monissa eurooppalaisissa kaupungeissa yhä harvinaisempaa. Jotta Helsingissäkin päästäisiin nykyaikaiseen monimuotoiseen asumiskulttuuriin, jossa erilaiset vuokraamisen ja asunnon omistamiset muodot mahdollistuvat luontevasti eri elämäntilanteissa olevien ihmisten tarpeita tyydyttävällä tavalla, on välttämätöntä, että kaupunki rakentaa huomattavasti nykyistä enemmän vuokra-asuntoja. Kaupungin vuokra-asuntojen hakijoita on moninkertaisesti enemmän kuin on vapautuvia asuntoja, ja hakijat ovat usein kiireellisesti asunnon tarpeessa. Seuraavana valtuustokautena kaupungin omaa vuokra-asuntotuotantoa on selkeästi lisättävä.
KAUPUNKIMAINEN RAKENTAMINEN SEKÄ MONIMUOTOINEN LUONTO KUULUVAT HELSINKIIN
Helsingin tulee olla jatkossakin kaupunki, jossa luonto on lähellä. Kaupunkiluontoa ei saa tuhota. Kaupunkimaisen rakentamisen perusperiaatteena on taata lähipalvelut myös uusille asuinalueille tinkimättä ekologisesta kestävyydestä. Korkea rakentaminen mahdollistaa kaupunkimaisen asuinympäristön palveluineen alueen asukkaille. Rakentamisessa ja kaavoituksessa kohtaavat sekä viihtyisyys, käytännöllisyys että kestävä kehitys.
Hiilineutraali Helsinki
Helsingin Vasemmistoliitto kannattaa nopeita toimenpiteitä, joiden tavoitteena on hiilineutraali Helsinki tällä vuosikymmenellä. Helsingin kaupungin sekä asuin- että muissa kiinteistöissä on käynnistettävä aurinkoenergian hyödyntäminen. Maalämmön käyttöä on lisättävä, missä se on mahdollista. Samoin tuulienergian hyödyntämistä on lisättävä. Hukkalämmön ja lämpöpumppujen hyödyntäminen, lämpövarastot sekä tulevaisuudessa myös geotermisen lämmön hyödyntäminen tuovat uusia mahdollisuuksia lämmöntuotantoon. Hukkalämpöä, lämpöpumppuja, lämpövarastoja ja geotermista lämpöä tulee hyödyntää enemmän myös kaukolämmön tuotannossa.
Kaupunkiluontoa tulee varjella
Rakentamisen tuhot kaupunkiluonnolle tulee minimoida. Huolella toteutettu kaavoittaminen ja pääkaupungin imagoon sovitettu korkea rakentaminen mahdollistavat tulevillekin helsinkiläissukupolville luonnon asumisen lähelle. Maankäytön ja rakentamisen suunnittelussa ja sääntelyssä on normiksi saatava hiilipäästöjen minimointi ja hiilinielujen sekä luonnon monimuotoisuuden turvaaminen muun muassa runsaiden viheralueiden, puuston ja puurakentamisen keinoin.
Lähipalvelut on taattava myös uusilla asuinalueilla
Uusien asuinalueiden rakentumisessa samoin kuin vanhojen täydennysrakentamisessa ja kehittämisessä on tärkeää, että asukkaille on jo kaavoituksessa taattu riittävän kattavat lähipalvelut. Tällä osallistutaan osaltaan eriarvoistavan aluekehityksen torjuntaan. Pääkaupunkiseudulla on nyt riittämiin suuria kauppakeskuksia ja niitä ei tule enää rakentaa. Sen sijaan eri kaupunginosien omia ostoskeskuksia ja lähikauppoja on kehitettävä lähipalveluperiaatteen turvaamiseksi.
Tilaa monipuoliselle kaupunkiympäristölle
Sopivan korkea kaupunkimaisen tiivis rakennuskanta mahdollistaa monipuolisen julkisen liikenteen verkoston rakentamisen sekä riittävät lähipalvelut alueen asukkaille. Myös raiteiden päälle rakentamista tulee harkita. Helsinki on hyvä paikka rakentaa uutta tiivistä luontoa kunnioittavaa kaupunkitilaa.
SATSATAAN RAKENTAMISEEN JA KUNNOSTAMISEEN, EI PURKAMISEEN
Helsingin tulee panostaa ekologisesti kestäviin rakennuslupiin ja perustaa rakennuspäätökset demokraattiseen harkintaan, ei voitontavoitteluun. Kaupungin arvokkaan rakennushistorian säilyttämiseksi on aina selvitettävä ensin perusteellisesti kunnostamisen mahdollisuudet – purkupäätös on äärimmäinen ratkaisu.
Ekologisesti kestävää rakentamista
Helsingissä on mahdollisuus toteuttaa Suomen mittakaavassa ainutlaatuisia restaurointi- ja täydennysrakennuskohteita. Seuraavan valtuustokauden aikana tulee pyrkiä erityisesti edistämään ekologisesti kestäviä rakennuslupia. Toimivaa ja käyttökelpoista tulee vaalia, vaikka täysin uusi olisi grynderien näkökulmasta halvin ratkaisu. Rakentamisen osuus on yli 20% rakennuksen elinkaaren päästöistä. Vanhaa rakennuskantaa suosimalla purkamisen ja uuden rakentamisen sijaan voidaan rakennetun ympäristön aiheuttamia päästöjä vähentää. Rakennuksen lähestyessä elinkaarensa loppua on ensisijaisesti arvioitava, voiko elinkaarta pidentää. Puusta rakentaminen on ilmastokestävä ja terveellinen rakentamismenetelmä. Siinä missä sementin ja teräksen tuotantoketjuissa syntyy huomattavasti päästöjä, puurakentaminen sitoo hiiltä ja on sisäilman näkökulmasta terveellinen vaihtoehto. Helsingissä julkinen sektori toimii suunnannäyttäjänä puurakentamisen käytössä.
Energiatehokkuusinvestoinnit julkisissa tiloissa
Rakennetun ympäristön päästöistä valtaosa syntyy niiden käytön aikana. Energiatehokkuusinvestoinneilla voidaan päästöjä vähentää merkittävästi sisäilman laadusta tinkimättä. Julkisesta rakennuskannasta tulee tehdä energiatehokkuuden suunnannäyttäjä. Julkisissa rakennuksissa päästöjä vähennetään esimerkiksi hukkalämmön talteenotolla, aurinkoenergian rakentamisella ja lämpövarastoinnilla.
Laadusta tinkimätöntä rakentamista
Helsingin kaupungin on tiukennettava rakentamisen laadun mittaristoa. Ihan liian usein kuullaan aivan uusien rakennuskohteiden ongelmista ja nopeasti rakentamista seuraavista korjaustarpeista. Helsingin on syytä käynnistää puolueeton selvitys rakentamisen laadun varmistamiseksi.
Demokraattinen päätöksenteko rakentamisen perustaksi
Kaupunki kuuluu jokaiselle sen asukkaalle. Kaupungin keskeisimpien paikkojen suunnittelua ei tule luovuttaa pienen, yksityisen sektorin vetämälle piirille. Kaavoituksen varhaisista vaiheista tiedottamiseen pitää panostaa ja koko prosessia pitää tehdä läpinäkyvämmäksi.
4. HYVINVOINTIA KULTTUURISTA JA LIIKUNNASTA
KULTTUURI- JA VAPAA-AJAN PALVELUIDEN SAAVUTETTAVUUTTA LISÄTTÄVÄ
Kulttuuri ja taide ovat helsinkiläisten oikeuksia iästä, asuinalueesta ja taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Kulttuuripalvelujen tulee olla saavutettavissa alueellisesti tasa-arvoisella tavalla. Kirjastoverkko tulee säilyttää kattavana ja saavutettavuus tulee huomioida myös erityisryhmiä silmällä pitäen. Kirjastot ovat esimerkki palvelusta, joka tuottaa hyvinvointia ja edistää aktiivista kansalaistoimijuutta tulotasosta riippumatta. Erilaisten ryhmien kuulluksi tuleminen toteutuu parhaiten hyvin toteutetulla osallistavalla toiminnalla.
Matalan kynnyksen kulttuuripalveluita helsinkiläisille
– korkeakulttuurista matalan kynnyksen kulttuuria!
Kulttuuri on tuotava lähelle tavallista helsinkiläistä, sillä jokaisella ihmisellä on oikeus monipuolisiin kulttuuripalveluihin arkipäivässään ja kaikissa elämänvaiheissaan. On sitouduttava edistämään kaikkien helsinkiläisten yhtäläisiä mahdollisuuksia harrastaa monipuolisesti sekä käyttää kulttuuripalveluja. Kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluiden pääsymaksut tulee pitää mahdollisimman edullisina. Uusia kokemuksia voidaan tarjota tuen ja rahoituksen turvin, mutta myös kokonaan maksuttomia palveluita tulee tarjota. Pitkäaikaistyöttömille tarjottava kulttuuriseteleitä saavutettavuuden lisäämiseksi.
Alueellista tasa-arvoa kulttuurin ja liikunnan palveluihin
Kaikilla helsinkiläisillä on oltava yhtäläinen oikeus liikkumiseen ja kulttuuriin riippumatta taloudellisesta tilanteesta tai asuinpaikasta. Helsingissä kulttuurin ja vapaa-ajanviettomuodot toteutuvat alueellisesti hyvin eriarvoisesti. Helsingin Vasemmistoliitto tulee seuraavan valtuustokauden aikana kiinnittämään huomiota kaupungin sisäisen alueellisen tasa-arvon edistämiseen. Tämä tarkoittaa ydinkeskustan ja kantakaupungin lisäksi lähiöiden kulttuuri- ja vapaa-ajan tarjontaan panostamista.
Lähikirjastoja ei saa lopettaa – lukutaito kunniaan
Kaupunki on viimeisen parin vuoden aikana karsinut kirjastoverkkoa ja siirtänyt työntekijäresursseja keskustassa sijaitsevaan Oodiin. Jatkossa tulee taata, että myös tulevaisuudessa lapsilla on mahdollisuus käydä tutussa ja turvallisessa lähikirjastossa. Lähikirjastoja ei saa lakkauttaa, vaan niitä kehitetään asukkaiden olohuoneena. Kirjastojen aineistohankinnoissa huomioidaan moninaisuus ja kielellinen saavutettavuus. Kirjaston ja koulujen yhteistyöhön panostetaan lukemisen ja kirjoittamisen tukena. Järjestetään sukupuolisensitiivistä lukukasvatusta painottaen erityisesti poikien lukuharrastukseen kannustamista.
Monikulttuurisuuden mahdollisuudet hyötykäyttöön
Helsinki on maamme monikulttuurisin kunta. Helsingin Vasemmistoliitto on ylpeä kuntamme monikulttuurisesta ja kansainvälisestä ilmapiiristä. Helsingissä kaikilla vähemmistöillä tulee olla mahdollisuus toteuttaa itseään ja tuoda omaa kulttuuriaan esille muun muassa taiteen ja musiikin muodossa. Mahdollisuudet tulee tuoda lähelle ihmistä ja järjestää osallistuminen matalalla kynnyksellä.
Erityisryhmien palveluiden saavutettavuus huomioitava
Erityisryhmien pääsyä kulttuurin ja vapaa-ajan palveluiden ääreen pitää tukea. Jokaisella helsinkiläisellä tulee olla yhdenvertaiset mahdollisuudet kulttuurin kokemiseen ja vapaa-ajan viettoon varakkuudesta, kielitaidosta, sukupuolesta tai muusta vastaavasta yksilöä määrittävästä piirteestä riippumatta. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi Kaikukortin käyttöönottoa ja opintosetelien käytön laajentamista Helsingissä, jotta voidaan taata sosiaalisin perustein osallisuus taide- kulttuuri- ja sivistyspalveluihin. Koulutuksella, resursoinnilla ja erityisesti esteettömyydellä tulee varmistaa, että myös erityistä tukea tarvitsevat kaupunkilaiset voivat osallistua täysivaltaisesti toimintaan.
KAIKENIKÄISTEN OIKEUS TAITEESEEN JA LIIKUNTAAN TAATTAVA
Oikeus harrastamiseen, taiteeseen ja itsensä toteuttamiseen on perustavanlaatuinen hyvän elämän rakennuspalikka. Nuorten pääsy taiteen ja harrastusten äärelle ehkäisee syrjäytymistä. Siksi lasten ja nuorten taidekasvatusta sekä liikuntaa tulee tukea ja mahdollistaa myös perheiden osallistuminen yhdessä toimintaan. Helsingin tulee taata monipuoliset mahdollisuudet niin järjestettyyn kuin vapaamuotoiseen toimintaan, taiteeseen ja liikuntaan kaikille kuntalaisille iästä riippumatta.
Kouluikäisten oikeus harrastaa – harrastustakuusta totta kaikille
Yksi parhaista keinoista ehkäistä yhteiskunnan epätasa-arvoistumiskehitystä on tukea kaikkien lasten yhtäläisiä oikeuksia taidekasvatukseen sekä liikuntaharrastuksiin. Vanhempien varallisuudella ei saa olla tekemistä sen kanssa, minkä harrastuksen lapsi voi itselleen valita. Helsingin on huolehdittava niin kutsutun Suomen mallin toteuttamisessa täysimääräisesti ensimmäisenä kuntana Suomessa. Toimintaa on kehitettävä pitkäjänteisesti yhteistyössä paikallisten seurojen kanssa. Osallisuutta tulee lisätä myös lisäämällä taidetoimintaa osana koulupäivää ja varhaiskasvatuksen toimintaa sekä varmistamalla esimerkiksi soitinlainojen mahdollisuus soittoharrastuksesta kiinnostuneille lapsille ja nuorille.
Harrastusyhteisöt ja -tilat suojaksi nuorten syrjäytymistä vastaan
Helsingissä menossa olevan valtuustokauden aikana tapahtunut nuorisotoimen tilojen lakkauttaminen tulee lopettaa. Happi, Harjun nuorisotalo ja muut vastaavat matalan kynnyksen kulttuurin tapahtumapaikat tulee säilyttää, ja niitä on kehitettävä. Annantalo tulee säilyttää rikkaana taidekasvatuksen ympäristönä helsinkiläisille lapsille ja nuorille. Myös perusopetuksen ja keskiasteen välisessä nivelvaiheessa nuorten harrastusyhteisöt ovat ensiarvoinen keino syrjäytymisen ennaltaehkäisyssä. Kaikille helsinkiläisille tulee taata mahdollisuus elämänmittaiseen harrastustoimintaan. Alle 25-vuotiaiden liikuntaharrastusta on tuettava tarjoamalla perusliikuntapaikat maksuttomasti. On myös huolehdittava seurojen edellytyksistä tuottaa laadukasta liikunta- ja urheilutoimintaa.
Monipuolisia ja laadukkaita liikuntapaikkoja kaikille kaupunkilaisille
Helsingin kaupungin pitää tarjota monipuolisia ja laadukkaita liikuntapaikkoja kaikkialla kaupungissa. Lähiöihin tarvitaan lisää lähiliikuntapaikkoja, esimerkiksi koulujen pihojen yhteyteen. Liikuntapuistoja ja lähiöiden urheilukenttiä pitää perusparantaa. Erityisesti lasten ja nuorten liikuntaan pitää panostaa. Helsingin pitää tukea suoraan seuroja ja tukea alhaisten kenttä-, sali- ja jäämaksujen kautta. Jokaisessa lapsella pitää olla varaa harrastaa. Helsingin on panostettava luontoliikuntaan ja huolehdittava ulkoilureiteistä sekä niiden kunnollisesta valaistuksesta. Liikuntapaikkojen vuorojenjaossa pitää entistä paremmin huomioida sukupuolten välinen tasa-arvo ja laaja lajikirjo. Helsingin liikuntapaikkoja esteettömyyteen pitää panostaa ja tilojen suunnittelussa huomioida sukupuolten moninaisuus.
Vapaa sivistystyö ja oikeus oppia
Maailman ja työelämän muuttuessa nopeaan tahtiin vapaa sivistystyö on tärkeässä asemassa paitsi hyödyllisten kansalaistaitojen myös elinikäisen oppimisen mahdollistajana. Voimme hyödyntää nykyistä paremmin vapaan sivistystyön mahdollisuuksia elinikäisen oppimisen mahdollistamisessa ja uusien yhteiskuntataitojen levittämisessä. Sekä suomen- että ruotsinkielisen työväenopiston resurssit on turvattava. Tärkeää on edelleen kehittää ei-kaupallista kaupunkitilaa ihmisten ehdoilla.
Digi- ja kielitaitoja kaikille
Täysipainoinen osallistuminen yhteiskunnalliseen toimintaan on vaikeaa ilman riittäviä digitaitoja. Eri ikäiset tarvitsevat erilaista tukea digitaitoihin, mutta jokaisella on oikeus tarvitsemiensa taitojen kehittämiseen. Laajennetaan digitaitokurssien lisäksi sukupolvien välistä digikummitoimintaa. Taataan myös sellaisten kielitaitojen opiskelu, joilla selviää arjesta ja asioinnista.
KULTTUURIALAN AHDINKO ON TUNNISTETTAVA
Kaupungin on tunnistettava ja tunnustettava kulttuurialan matalapalkka-ahdinko ja kulttuurin tekijöiden on saatava palkka tekemästään työstä. Tukimuotoja ja niiden perusteita tulee päivittää. Kaikki kulttuuri ei saa valua ostopalveluiksi – kaupungillakin on vastuu taiteen ja vapaa-ajan työllistäjänä. Kulttuurialan pakkoyrittämiselle on sanottava selkeä ei.
Helsinki on maamme luovan alan keskus
Helsinki on maamme suurin taiteilijoiden ja luovan alan keskittymä. Helsingillä on mahdollisuus nousta kansainvälisesti merkittäväksi luovan talouden keskukseksi. Tämä tarkoittaa merkittäviä panostuksia varsinkin uusiin taiteen ja luovuuden muotoihin. Kaupungin tulee huolehtia, että toimijoille on tarkoituksenmukaisia työskentely- ja toimitiloja sekä riittävää taloudellista tukea. Kun vahvistetaan taiteen ja kulttuurin keinoin osallisuutta ja parannetaan taiteen saavutettavuutta, tulee huolehtia siitä, että taiteilijan työ korvataan reilujen palkkiokäytäntöjen mukaisesti.
Avustukset ja niiden myöntöperusteet päivitettävä
Kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan jakamien avustusten tukimuodot ja niiden myöntöperusteet päivitetään vastaamaan 2020-luvun todellisuutta. Uudet taidemuodot ja poikkitaiteelliset toimijat on syytä nostaa avustusten piiriin, ja tämän mahdollistamiseksi avustuksiin varattuja määrärahoja nostetaan.
Kulttuuria omasta takaa, ei ostopalveluna
Kaikki kulttuuri ei saa valua ostopalveluiksi – kaupungillakin on vastuu taiteen ja vapaa-ajan työllistäjänä. Helsingin kaupungin on taattava, että sen tukemissa kulttuuritapahtumissa kaikki työntekijät saavat asianmukaisen korvauksen työstään. Kulttuurialan pakkoyrittämiselle on sanottava ehdoton ei. Itsensätyöllistäjiä on tuettava toimitilojen hankinnassa.
5. TOIMIVA JULKINEN LIIKENNE ON ILMASTOTEKO
LIIKKUMISEN KAUPUNGISSA ON OLTAVA EDULLISTA JA SAAVUTETTAVAA
Hyvin järjestetty ja edullinen joukkoliikenne takaa kaikille tasa-arvoisen mahdollisuuden liikkua Helsingin seudulla. Joukkoliikenteen järjestäminen on jatkossakin pidettävä kaupungin omassa omistuksessa seudullista yhteistyötä kehittäen. Toimiva julkinen joukkoliikenne vähentää yksityisautoilun tuottamia päästöjä, ilmanlaatu paranee ja heijastuu terveyteen myönteisellä tavalla. Helsinki sykkii ja tekee työtä läpi vuorokauden. Työmatkaliikenne on mahdollistettava kaikkina vuorokaudenaikoina joukkoliikenteellä. Pysäkki-, reitti- ja aikataulusuunnittelua on tehtävä kaupunkilaisia osallistaen. Kuntien tiivistyvällä yhteistyöllä saadaan aikaan parempia kokonaisuuksia.
Toimiva ja edullinen joukkoliikenne on tasa-arvokysymys
Lippujen hintoihin kohdistuvat korostuspaineet on ratkottava kuntaosuuksia kasvattamalla, ei lipunhintojen korotuksilla, jotka vaikeuttavat pienituloisten liikkumista ja kasvattavat näin lisää eriarvoistumista. Opiskelijoiden, työttömien ja eläkeläisten on voitava ostaa myös kertalippuja alennettuun hintaan. Liikuntarajoitteisille apuvälineen käyttäjille joukkoliikenteen käytön on oltava maksutonta. Pysäkkien ja liikennevälineiden esteettömyyttä on parannettava ja EU:n vammaiskortin käytön mahdollisuudet HSL:n liikenteessä on tutkittava. Helsingin joukkoliikenteen maksuttomuus on myös otettava uuteen tarkasteluun. Korona-epidemian aiheuttamat lisäkulut eivät saa langeta julkisen liikenteen käyttäjien maksettaviksi.
Käyttäjälähtöistä joukkoliikennettä kaikille kaupunkilaisille
Työtä tehdään Helsingissä läpi vuorokauden. Työssäkäynti ei voi edellyttää oman auton omistamista, vaan joukkoliikenteen on palveltava silloin kun on tarve liikkua. On lisättävä aikaisia aamuvuoroja ja myöhäisempiä iltavuoroja myös metroliikenteeseen. Liityntäpysäköintiä ja -pyöräparkkeja on kehitettävä ja kaupunkipyöräverkosto on rakennettava toimivaksi myös lähiöissä. Pysäkki- ja reittisuunnittelua tulee tehdä erityisesti palveluiden käyttäjät huomioiden. Runkolinjojen valmistuttua liikennevälineestä toiseen vaihtamisen ja eri liikennevälineiden yhdistelemisen sujuvuus on huomioitava.
Ruuhkamaksutuloja joukkoliikenteen tukemiseen
Sen lisäksi, että toimiva ja monipuolinen joukkoliikenneverkosto houkuttaa lisää matkustajia, on selvitettävä ruuhkamaksujen käyttöönottoa ja ohjattava mahdollisista ruuhkamaksuista saatuja varoja julkisen liikenteen hyödyksi. Ruuhkamaksutuloja voidaan ohjata myös liikenteen ja infran kehittämiseen. Liityntäpysäköintipaikkoja on laajennettava kannustimena joukkoliikenteen hyödyntämiseen kaupunkialueella. Keinoja pienituloisten maksamien ruuhkamaksujen kompensoimiseksi tulee selvittää ennen ruuhkamaksujärjestelmän käyttöönottoa.
LISÄÄ RAIDELIIKENNETTÄ JA KEVYEN LIIKENTEEN VERKOSTOT TOIMIVIKSI
Toimiva ja yhtenäinen kevyen liikenteen verkosto on teko kaupunkilaisten terveyden sekä ilmaston hyväksi. Kevyen liikenteen verkostoja on kehitettävä niin, että liikkuminen jalkaisin ja pyörällä on sujuvaa ja turvallista kaikkialla kaupungissa. Kevyen liikenteen kulkutapaosuutta on kokonaisuudessaan kasvatettava. Joukkoliikenteen osalta raideliikenteellä on oltava erityinen painotus.
Raideliikenne joukkoliikenteen suunnittelun keskiöön
Joukkoliikenteen tulee perustua yhä enemmän raideliikenteeseen: juniin, raitiovaunuihin ja metroon ja tulevaisuudessa myös pikaraitiovaunuihin. Siirtymistä sähkö- ja biokaasubusseihin on edelleen nopeutettava. Kaupungin on tuettava näiden projektien etenemistä luontoarvot huomioiden.
Kevyen liikenteen suunnitteluun ja kaupunkipyöräilyyn panoksia
Kevyen liikenteen verkoston on oltava tasaveroinen autoliikenteen verkostojen kanssa. Työmatkapyöräily vähentää tutkitusti sairauspoissaoloja ja parantaa terveyttä. Kaupungin tuleekin työnantajana rohkaista ja kannustaa eri keinoin työmatkapyöräilyyn. Kaupungin tulee myös huolehtia jalankulun ja pyöräteiden esteettömyydestä ja panostaa teiden talvikunnossapitoon priorisoimalla talvisin kevyen liikenteen väylän auraus. Kävelyn ja pyöräilyn tulee joukkoliikenteen ohella olla ensisijaisia liikennemuotoja uusia alueita kaavoitettaessa. Lisäksi tulee rakentaa uusia nopeita pyöräyhteyksiä mahdollistavia väyliä. Kaupunkipyörät tulee saada ympärivuotisiksi ja verkoston tulee kattaa koko Helsinki.
LIIKKUMISESTA KAUPUNGISSA YMPÄRISTÖYSTÄVÄLLISTÄ
Liikenne aiheuttaa viidenneksen Suomen ilmastopäästöistä ja henkilöautoliikenteen osuus on tästä yli puolet. Suomi on sitoutunut puolittamaan liikenteestä lähtöisin olevat päästöt vuoteen 2030 mennessä. Liikkumisen vähäpäästöisyyttä tulee edistää tiiviisti asutuissa kaupungeissa. Ratkaisujen on paitsi vähennettävä päästöjä myös parannettava ihmisten arkea. Joukkoliikenneratkaisut ovat avainasemassa vähennettäessä liikenteen päästöjä ja parannettaessa kuntalaisten elämänlaatua. Tiheillä kaupunkialueilla joukkoliikenteen on mahdollistettava autoton elämä.
Myös autoilussa panostettava yhteiskäyttöjärjestelmiin
Yksityisautoilua tulee vähentää pyörien osalta toimiviksi havaituilla yhteiskäyttöjärjestelmillä kaupunkialueella. Autojen yhteiskäyttöä voidaan tukea toimivalla pysäköintisuunnittelulla ja sähköautojen tapauksessa latauspisteillä. Kunnan omistamien autojen yhteiskäyttöä silloin kun autot eivät virkakäytössä on selvitettävä.
Kaasun ja sähkön tankkaus- ja latauspisteiden riittävyydestä huolehdittava
Välttämättömän henkilöautoliikenteen muuttaminen mahdollisimman suuressa määrin sähkö- ja kaasukäyttöiseksi on tärkeä keino pienentää sen päästöjä. Järjestelmiä tulee edelleen kehittää myös Helsingissä ja tukea erityisesti kaupunkialueilla autokannan vähäpäästöiseksi muuttamista esimerkiksi kasvavan sähköautokannan vaatimalla riittävällä latauspisteverkostolla.
6. KESTÄVÄÄ TYÖTÄ JA TOIMEENTULOA
HELSINKI VASTUULLISENA TYÖNANTAJANA JA TYÖLLISTÄJÄNÄ
Koronaepidemia on merkinnyt monelle helsinkiläiselle turvattomuuden kasvua ja osalle työpaikan menetystä, lomautuksia, työttömyyttä tai sen pitkittymistä. Monille pienyrittäjille se on merkinnyt tietä kohti konkurssia ja talousvaikeuksia, erityisesti ravitsemus- tapahtuma- ja matkailuelinkeinojen piirissä. Tulevana valtuustokautena koronan tuottama tilanne on huomioitava ja Helsingin on oltava entistä vastuullisempi työllistäjä ja työnantaja. Pienyrittäjien ja tapahtumatuottajien ahdinko on huomioitava ja autettava elinkeinonharjoittajat poikkeusajan yli. Vain elvyttävällä politiikalla voidaan ylläpitää ja luoda työpaikkoja. Helsinki on rikas kaupunki, jolla on varaa olla reilu ja esimerkillinen työnantaja ja työllistäjä. Helsinki on valtion jälkeen Suomen toiseksi suurin työnantaja ja lähes 80 prosenttia sen henkilöstöstä on naisia. Palkkatasa-arvo, työssä jaksaminen ja työhyvinvointi eivät myöskään ole tehokkaan työn vastakohtia, vaan sen edellytyksiä, ja arvoja itsessään. Kuntakokeilu voi tuoda mukanaan inhimillisempiä ja johdonmukaisempia työllistämistoimia ja näitä oppeja tulee tulevaisuudessakin osata hyödyntää. Luova yhteistyö kaupungin toimielinten ja yritysten kanssa voi auttaa luomaan uusia työpaikkoja.
Reilut palvelut reiluilla työoloilla
Kaupungin on työllistettävä reiluilla ehdoilla ja hyvällä palkalla ja luotava pysyviä työpaikkoja ketjutuksen sijaan. Helsingin kaupungin osaavia työntekijöitä saadaan takaisin nostamalla peruspalvelujen palkkoja ja tarjoamalla pysyvät työsuhteet ja hyvät työyhteisöt erityisesti naisvaltaisella sosiaali- ja terveysalalla, jossa työntekijät ovat kärsineet poikkeusoloista huomattavissa määrin. Helsingin palkkakehityssuunnitelman toteuttamista jatketaan yhteistyössä henkilöstön kanssa ja siihen varataan riittävät määrärahat. Tavoitteena pitää olla palkkausjärjestelmään liittyvien tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusongelmien poistaminen sekä pienipalkkaisimpien työntekijöiden palkkatason nostaminen. Kaikille kaupungin työntekijöille tulee taata vähintään 2000 euron palkkataso. Helsingin on teettävä taiteen ja kulttuurin alan työt palkkatyönä tai tilattava ne y-tunnukselliselta yritykseltä. Myös tukipalvelujen työntekijöiden työoloista, resursseista ja palkoista on pidettävä tasavertaisesti huolta. Helsingin kaupungin rakentamis- ja ympäristönhoitopalveluista vastaavan liikelaitos Staran tehtäviä ei tule edes osittain ulkoistaa yksityisille firmoille. Starassa työskentelevien laajaa kaupunkituntemusta omaavien työntekijöiden tulee saada jatkaa tehtävissään.
Helsinki työhyvinvoinnin edelläkävijäksi
Työssä jaksamista ja työhyvinvointia on tuettava. Helsingin kaupungin pitää olla mallina ja esimerkkinä hyvästä työnantajasta, joka noudattaa työehtoja, panostaa työhyvinvointiin, avoimuuteen ja hyvään työilmapiiriin. Helsingin tulee vaatia nollatoleranssia syrjintään työmarkkinoilla ja tehokkaampaa toimintaa työpaikkakiusaamisen poistamiseksi. Työhyvinvoinnin edistäminen on työnantajan velvollisuus ja hyvinvoivat työntekijät ovat myös parempia työntekijöitä. Jokaiseen kuntatyöpaikkaan luodaan turvallisemman tilan periaatteet ja koulutetaan työsuojeluvaltuutetut toimimaan häirintäyhdyshenkilöinä.
Työntekijöiden osallisuutta vahvistettava
Työntekijät ovat oman työnsä asiantuntijoita ja heidän roolinsa työn järjestämisessä on olennainen. Työn osallisuutta voidaan lisätä esimerkiksi edistämällä erilaisia itseohjautuvuusmalleja. Kunnallisissa yhtiöissä henkilöstön oikeutta edustukseen on seurattava. Palkkatasa-arvoa ja palkka-avoimuutta on edistettävä systemaattisilla palkkakartoituksilla. Anonyymin rekrytoinnin on oltava lähtökohta Helsingin omissa työnhakuprosesseissa.
Hankintalakia sovellettava eettisesti
Hankintalain soveltamisessa on huomioitava hinnan lisäksi ympäristökysymykset, yhteiskuntavastuu ja työehdot. Hankintoja toteuttavien vastuulla on, että suuret, yhteistä omaisuutta olevat omaisuusmassat eivät valu veroja kiertäville tai muuten epäeettisille toimijoille. Hankintalaki antaa jo nytkin mahdollisuuden pelkän hinnan ohella monipuolisempaan priorisointiin. Hankintoja suunniteltaessa vähintään yhtä suuri painoarvo on annettava hankintojen ympäristökestävyydelle, yhteiskuntavastuulle ja vähintään omaan palvelutuotantoon verrattavien työehtojen ja työolosuhteiden toteutumiselle. Hankintoja voidaan purkaa pienempiin osiin, jolloin erikokoisilla yrityksillä on mahdollisuus antaa tarjouksensa. Urakkakilpailutuksissa vääristyneeseen hinnoitteluun tulee puuttua kovin toimin. Helsingin tulee myös torjua ihmiskauppaa ja muita epäinhimillistä työolosuhteita ulkoistusprosessin läpinäkyvyydellä. Kunnissa tapahtuvan julkisen päätöksenteon tulee olla läpinäkyvää. Tätä tulee edistää nettipohjaisella ja yleisöjulkisella tietokannalla, johon kootaan julkisia hankintoja koskevat sopimukset. Kuntien, kuntayhtymien ja kuntien omistamien yhtiöiden esityslistat ja päätösluettelot on pidettävä yleisöjulkisina kaikilta muilta paitsi julkisuuslain salaamisen sallivilta osin.
KESTÄVÄ TYÖELÄMÄ JA RIITTÄVÄ TOIMEENTULO
Helsingissä asumiskulut ja elinkustannukset ajavat myös työssäkäyvän ahtaalle. Työn ulkopuolelle jäävät helsinkiläiset ovat erityisen vaikeassa asemassa. Köyhyyttä on torjuttava tarkastelemalla työtä uudenlaisista näkökulmista esimerkiksi jakamalla sitä useamman henkilön kesken työaikaa lyhentämällä. Helsinki voi näyttää esimerkkiä perustulokokeilulla ja jakaa työtä useammalle esimerkiksi yhteiskunnallisia yrityksiä tukemalla. Työn ei kuitenkaan tule olla mitä tahansa työtä, vaan työtä, joka edistää kestävää kehitystä ja toimii yhteistyössä ilmastonmuutoksen torjuntaa vastaan.
Kaupunkilaisten köyhyyttä torjuttava
Jokaisen ihmisen hyvän elämän taloudellinen perusta on riittävä toimeentulo. Helsingissä nopeasti kasvavat asumiskulut ja muut elinkustannukset ovat johtaneet monet pieni- ja jopa keskipalkkaiset taloudet syvenevään köyhyyden kierteeseen. Erityisen vaikeassa asemassa ovat pitkäaikaistyöttömät sekä koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle joutuneet nuoret. Kaupunkilaisten köyhyyden vähentäminen on keskeinen tavoite tulevalle valtuustokaudelle.
Riittävä toimeentulo jokaiselle perustulon kautta
Jokainen helsinkiläinen on oikeutettu riittävään toimeentuloon. Helsingin kaupungin on voimakkaasti edistettävä siirtymistä kohti perustuloa ja perusturvan vähimmäistason korottamista. Pääkaupungin elinkustannusten korkea taso on huomioitava perusturvassa.
Työtä on tarkasteltava uudesta näkökulmasta
On luotava uusia ja uudenlaisia työpaikkoja. Tuottavuuden kasvaessa työaikaa on lyhennettävä, työtä jaettava, vapaa-aikaa ja työntekijöiden ehdoilla tapahtuvaa joustavuutta lisättävä. Työajan lyhentämisen kokeiluja on lisättävä. Perheen ja työn yhteensovittamista on tuettava niin vuoroissa kuin toimistoissa työskenneltäessä. Myös osatyökykyisten työpanosta voidaan työajan lyhentämisellä hyödyntää.
Yhteiskunnallisilla yrityksillä työmahdollisuuksia
Yhteiskunnalliset yritykset ovat hyödyllisiä muun muassa osatyökykyisten työllistämiseksi. Niitä voidaan tukea kilpailulainsäädännön puitteissa. Yhteiskunnalliset yritykset käyttävät yli puolet voitostaan tavoitteensa ja toiminta-ajatuksensa kehittämiseen. Koska toiminnan tarkoitus voi olla monipuolisempi kuin pelkkä liikevoitto, tarjoaa se mahdollisuuksia entistä laajempien ihmisryhmien työllistämiseen. Helsingin tulee tukea yhteiskunnallisia yrityksiä tarjoamalla neuvontaa sekä lupaavissa hankkeissa alkuvaiheen rahoitusta tai muuta tukea.
KAIKILLE HELSINKILÄISILLE MAHDOLLISUUS TYÖHÖN
Kaikilla helsinkiläisillä tulee olla mahdollisuus työllistyä. Työttömyyden pitkittyessä haastavassa työmarkkina-asemassa olevien kaupunkilaisten työllisyyttä on tuettava reiluin ja oikeudenmukaisin työehdoin ja maksamalla työstä palkkaa. Helsingissä on luotava toimiva ohjelma pitkäaikaistyöttömien työllistämiseksi. Helsingin tulee perustaa työpisteitä, joissa tarjotaan heikossa työmarkkina-asemassa oleville töitä. Aktiivisia toimia tarvitaan myös nopeasti kasvaneen korkeasti koulutettujen asiantuntijoiden työttömyyden vähentämiseksi siten, että näiden henkilöiden osallisuus yhteiskunnassa kasvaa ja erityinen osaaminen saadaan hyötykäyttöön.
Kuntouttavan työtoiminnan ja palkkatuetun työn käyttöä tehostettava
Helsingin on tarjottava työttömille työtä normaalein työehdoin. Myös Helsinkiin on ilmestynyt ilmaistyömarkkinoita, joissa palkkatyötä vastaavaa työtä teetetään harjoittelijoita ketjuttamalla sekä kuntouttavalla työtoiminnalla. Kuntouttava työtoiminta pitää olla aidosti kuntouttavaa, muuten työtä pitää järjestää palkkatuettuna työnä. Palkkatuetun työn sekä kuntouttavan työn jatkopolkuja on vahvistettava panostamalla toimiviin välityömarkkinoihin, jossa kaupungilla tulisi olla vahvempi koordinoiva rooli. Palkkatuki on keskeinen työllistämisen väline. Kaupungin tulee käyttää valtion antamat palkkatukimäärärahat täysimääräisesti ja välttää näin kymmenien miljoonien sakkomaksut Kelalle.
Vasemmistolaista yrittäjämyönteistä kuntapolitiikkaa
Ketterä yrittäjämyönteinen kuntapolitiikka on elinvoimaisen ja toimivan kuntaelinkeinoelämän keskiössä. Yrittäjää huomioivassa kunnassa reilu pk-yrittäjä työllistyy ja/tai työllistää reiluin kilpailukykyisin ehdoin, tarjoaa laadukkaita riisumattomia palveluita kunnalle ja kuntalaisille, sekä osallistuu veronkantoon. Yritysmyönteinen ja toimiva kuntainfrastruktuuri edellyttää joustavia kuntapoliittisia päätöksentekoelimiä ja reiluja avoimia hankintaprosesseja. Yrittäjien tuottamat palvelut vaikuttavat suoraan kunnan elinkeinoelämään, sivistys- ja vapaa-ajan toimeen, kaavoituksiin ja maankäyttöön, sekä henkilöstöpoliittisiin ratkaisuihin.
Nuoret ja valmistuvat avustettava työmarkkinoille
Nuorten yhteiskuntatakuun tulee turvata jokaiselle nuorelle koulutus-, työharjoittelu- tai työpaikka. Nuorten työpajatoimintaa ja etsivää nuorisotyötä on laajennettava. Myös nuorten on saatava työstä asianmukainen palkka ja työn on perustuttava reiluille työehdoille.