Helsingissä tapahtuu nyt paljon kaupunkisuunnittelun saralla ja keskusta kasvaa kovaa vauhtia. On kuitenkin tärkeää kysyä kenen ehdoilla tämä kehittäminen tapahtuu? Kaupunginhallituksessa käsiteltiin tällä viikolla (8.3.) Elielinaukion ja Asema-aukion tulevaisuutta, kun kaupunki hyväksyi aiesopimuksen alueesta kiinnostuneiden yhtiöiden kanssa.
Elielinaukio ja Asema-aukio ovat Helsingin keskeisimpiä ja näkyvimpiä kaupunkitiloja. Eliel Saarisen suunnittelema Helsingin päärautatieasema on kaupungin ikoninen maamerkki ja sitä on kutsuttu maailman kauneimmaksi asemarakennukseksi. Rautatieasema on palvellut kaupunkilaisia, junamatkustajia ja turisteja vuodesta 1919 lähtien.
Sijoittajien visio ei välttämättä ole kaupunkilaisten visio
Aukioiden tulevaisuus määräytyy nyt sijoittajien tekemien visioiden mukaan. Sijoittajavetoisen hankkeen maanpäälliselle rakentamiselle asetettu laajuustavoite ei voi tuottaa kaupunkikuvallisesti tyydyttävää ratkaisua. Se mahdollistaa Elielinaukiolla viereisen Postitalon korkuisen uuden rakennuksen, joka ei sovi arvokkaaseen kulttuuriympäristöön. Samaa mieltä on myös Suomen Arkkitehtiliitto SAFA, joka on kieltäytynyt osallistumasta Elielinaukion ja Asema-aukion suunnittelukilpailun toteuttamiseen ja arviointiin.
Olemme vasemmistossa olleet alusta asti hyvin kriittisiä sekä sijoittajavetoisesta hankkeesta sekä siihen sisältyvästä myyntiin perustuvan tontinluovutuksen hyväksymisestä ilman konkreettista tietoa siitä, minkälaista rakentamisesta alueelle suunnitellaan. Kun aukioiden suunnitteluperiaatteet käsiteltiin kaupunkiympäristölautakunnassa, esitimme pienennystä rakentamisen laajuuteen, mutta hävisimme esityksen. Tämän takia esitimme nyt kaupunginhallituksessa koko prosessin lopettamista ja aiesopimuksen hylkäämistä. Lähtökohtamme on koko ajan ollut, että aluetta tulee kehittää jalankulkijoille houkuttelevana julkisena tilana. Kaupunkikuva ja viihtyvyys ovat kaikkien kaupunkilaisten etu.
Julkisia alueita tulisi kehittää kaupunkivetoisesti
Kaupunkisuunnittelun ja rakentamisen muuttuminen sijoitustoiminnaksi asettaa voitontavoittelun kaupungin kehittämisen keskiöön. Me ajattelemme, että Helsingin merkittäviä julkisia alueita tulee suunnitella kaupunkivetoisesti, ei sijoittajien ehdoilla. Hankkeen kilpailuohjelma osoittaa, että sijoittajat haluavat maksimoida rakentamisen laajuuden taloudellisen kannattavuuden nimissä. Alueen kehitystä tulee tehdä maisema-arkkitehtuurin keinoin, tavoitteena lisätä viihtyisää oleskelutilaa. Alue kaipaa puita, istutuksia, penkkejä, taidetta ja oleskelupaikkoja!
Kaupunki olisi voinut toimia myös toisin, kaavoittamalla alueet itse ja luovuttamalla tontit sitten kilpailumenettelyllä. Suunnittelun lähtökohtana olisi voinut olla maisema-arkkitehtuurin keinoin tehdyt parannukset, jotka lisäävät viihtyisyyttä kaupunkitilaan.
Sijoittajavetoinen kaupunkisuunnittelu on herättänyt laajemminkin kriittisiä ääniä. ARK-lehden haastattelussa Kenen kaupunki? -pamfletin toimittajat, Harri Hautajärven, Juhana Heikosen ja Timo Tuomen haluavat nostaa esille, mitä kulttuuriympäristöille on tapahtumassa Helsingissä. Vasemmistossa olemme käsitelleet aihetta aiemmin Eteläsataman alueen yhteydessä, jolloin myös kysyimme kenen ehdoilla kaupunkia kehitetään. Näkemyksemme on selkeä: haluamme kaupungin jossa julkinen tila suunnitellaan kaupunkilaiset edellä.
Mai Kivelä,
kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen varajäsen
Mia Haglund,
kaupunginvaltuutettu, kaupunkiympäristölautakunnan jäsen