”Mallin mukaiset asumisyksikköpaikat ovat vähentyneet vuoden 2013 jälkeen, mutta sekä Helsingin väkiluku että tuettua asumista tarvitsevien määrä ovat nousseet. Helsinkiläinen asunnoton saattaa pahimmillaan joutua odottamaan asumisyksikköpaikkaa 2–3 vuotta. Tämä on täysin kestämätön tilanne”, hän sanoo.
Tuetun asumisen lisääminen ei Kaajakarin mielestä yksin riitä. Lisäksi asumisyksiköiden kokoa tulisi pienentää ja palveluiden resursseja kasvattaa. Nykyisen kaltaiset 50–100 henkilön asumisyksiköt voivat olla monella tavalla ongelmallisia.
”Mielestäni yhteisöllisyyden, asukkaiden kokeman omistajuuden ja naapurusto-osallisuuden rakentaminen yli 30 henkilön asumisyksikköön on lähes mahdotonta”, hän sanoo.
Kaajakari katsoo, että riittävä resursointi asunnottomien asumispalveluihin parantaisi monen tuetun asumisen tarpeessa olevan elämänlaatua ja tarjoaisi mahdollisuuden kuntoutumiseen. ”Se vaikuttaisi myös asuinalueilla koettuun turvallisuuden tunteeseen, ja yksiköiden hajaantuminen tasaisi sosiaalista painetta eri asuinalueiden välillä.”
”Ostopalvelusopimuksiin pitäisi kirjata paljon enemmän sisältöä, alkaen lääkäripalveluista ja sosiaalisen kuntoutuksen mahdollisuudesta.”
Kaajakari korostaa, että keskeistä asunnottomuuden hoidossa on ennaltaehkäisy. Sitä paitsi, se on aina halvempaa kuin jälkeenpäin hoitaminen. Tuettu asuminen pitäisi pystyä järjestämään ilman, että asiakas ensin menettää edellisen asuntonsa.
”Henkilöt, jotka asuvat omassa asunnossa, mutta jotka olisivat tuetun asumisen tarpeessa, tarvitsisivat nykyistä tukevampia palveluita. Tarvittaisiin asumisen tukiyksikön tai jonkin muun psykiatria- ja päihdepalveluiden alaisen yksikön ylläpitämä, riittävästi resursoitu erityiskotihoito tai vastaava asiakasryhmään erikoistunut palvelu”, hän sanoo.
Helsingin kaupunki on laatinut oman toimenpidesuunnitelman asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi ja vähentämiseksi vuosille 2020–2022.
”Toimenpideohjelma sisältää paljon hyvää kuten asumisneuvonnan ja asumisen tuen kehittämisen, ARA-vuokra-asuntojen tuotantotavoitteen nostamisen ja jälkihuollon piirissä olevien asuntotilanteen parantamisen. Nyt on tärkeää seurata asetettujen toimenpiteiden toteutumista ja vaikuttavuutta”, Kaajakari sanoo.
Haastattelu on julkaistu Vasen-lehdessä 2021. Teksti: Greetta Lamminen, kuvat: Pinja Nikki