Kaupunginvaltuusto käsitteli keskiviikkona aloitettani itsemurhien ehkäisyohjelman käynnistämiseksi Helsingissä. Olin ilahtunut siitä, miten keskustelussa aloitetta kiiteltiin ja sen tärkeyttä korostettiin yli puoluerajojen.
1990-luvun alusta itsemurhien määrä on Suomessa saatu vähentymään puoleen eli 1200:sta noin 600:aan vuodessa. Tämä ei ole tapahtunut sattumalta vaan on johdonmukaisen työn tulosta. Tärkeä teko oli valtakunnallinen itsemurhien ehkäisyprojekti 1990-luvun vaihteessa, jolloin haettiin suunnitelmallisesti keinoja vähentää itsemurhia.
Vertailun vuoksi: liikennekuolemat ovat vähentyneet vieläkin enemmän, 1970-luvun alun yli tuhannesta kuolemasta pariin sataan vuodesta. Myöskään tämä ei ole sattumaa, vaan liikenneturvallisuuden parantamiseen on satsattu paljon. Väitänkin, että jos itsemurhien ehkäisytyötä jatkettaisiin samalla intensiteetillä kuin liikenneturvallisuuden parantamista, itsemurhakuolemien vähentäminen edelleen olisi täysin realistista.
Juuri neuvotellussa hallitusohjelmassa tavoitteeksi on asetettu liikennekuolemien vähentäminen nollaan vuoteen 2050 mennessä. Ihan samalla tavalla meillä pitäisi olla nollatavoite itsemurhissa.
Mielenterveysjärjestöt ovat pitkään vaatineet Suomeen uutta itsemurhien ehkäisyohjelmaa, jotta työtä voitaisiin tehdä systemaattisesti. Sosiaali- ja terveysministeriössä ollaankin valmistelemassa mielenterveysstrategiaa, jonka osana ovat itsemurhien ehkäisyn linjaukset.
Monet itsemurhien ehkäisyn toimenpiteet tapahtuvat luontevasti kunnissa. Esimerkiksi Helsinki järjestää mielenterveyshoitoa, ja niin kouluissa, terveydenhoidossa kuin nuorisotyössäkin työntekijät tapaavat itsemurhavaarassa olevia ihmisiä. Samoissa palveluissa on hyvät edellytykset ennaltaehkäisevään mielenterveystyöhön. Siksi on tärkeää, että myös kaupunki kantaa vastuunsa suunnitelmallisesta itsemurhien ehkäisytyöstä.
Aloitteessani ehdotinkin, että Helsingissä valmisteltaisiin itsemurhien ehkäisyyn toimenpidesuunnitelma hyödyntäen kaupungin työntekijöiden ja kaupungin ulkopuolisten asiantuntijoiden osaamista. Mahdollisia toimenpiteitä voisivat olla esimerkiksi mielenterveys- ja päihdepalveluiden vahvistaminen, itsemurhaa yrittäneiden hoitopolkujen sujuvoittaminen, ammattilaisten kouluttaminen itsemurhien ehkäisytyöhön ja kaupunkilaisille suunnatut tiedotuskampanjat.
Aloitteeseeni on vastattu, että erillinen itsemurhien ehkäisyohjelma ei ole tarpeen, vaan itsemurhan ehkäisyä käsitellään kaupungin hyvinvointisuunnitelmassa, jossa linjataan kaupunkilaisten hyvinvoinnin edistämisen tavoitteita ja toimenpiteitä koko kaupungin tasolla. Minusta on hyvin perusteltua, että itsemurhien ehkäisy suunnitellaan laajemman hyvinvointisuunnittelun yhteydessä.
Kuitenkaan hyvinvointisuunnitelmaehdotuksessa, joka on käsittelyssä tulevalla viikolla kaupunginhallituksessa, ei ole selkeitä tavoitteita itsemurhien ehkäisemiseksi. Toki siinä on monia toimenpiteitä, jotka varmasti vaikuttavat myös itsemurhien ehkäisemiseksi, koska ne vahvistavat hyvinvointia ja vähentävät syrjäytymistä ja eriarvoisuutta.
Mielestäni on kuitenkin tärkeää, että itsemurhien vähentäminen on tavoitteellista ja sitä mitataan. Tämä näkökulma puuttuu ehdotetusta hyvinvointisuunnitelmasta. Eilisessä valtuustokeskustelussa toivoinkin, että hyvinvointisuunnitelmaa vielä täydennettäisiin siltä osin. Itsemurhien määrän vähentämiselle on asetettava selvät tavoitteet ja työskenneltävä tavoitteiden eteen suunnitelmallisesti.
Valtakunnallinen mielenterveysstrategia ja siihen sisältyvät itsemurhan ehkäisyn linjaukset valmistuvat ensi vuodenvaihteen tienoilla. Kun aloitettani käsiteltiin kaupunginhallituksessa, sain läpi linjauksen, että siinä vaiheessa arvioidaan kaupungin oma toiminta näitä suosituksia vasten sekä suunnitellaan tarvittavat toimenpiteet valtakunnallisten linjausten ottamiseksi huomioon. Valtuusto vahvisti nyt tämän päätöksen.
Kun valtakunnalliset suositukset valmistuvat, on erittäin tärkeää tehdä kaupungin päässä huolellista työtä niiden siirtämiseksi toimintaan. Sitä haluan myös itse vielä valvoa.