Olen itse ollut aina sitä mieltä, että mitään Prideen liittyvää kirjoitusta ei pitäisi tehdä käymättä läpi Priden historiaa. Vaikka Pride näyttäytyy tänä päivänä yhä enemmän kaupunkijuhlana ja paraatina, on se mielestäni sielussaan ja sydämessään mielenosoitus ja pyyntö yhdenvertaisemmasta maailmasta.
Kesäkuuta ensimmäinen päivä vuonna 1969 poliisi teki ratsian New Yorkissa sijaitsevaan Stonewall Inn ravintolaan. Kyseessä piti olla rutiininomainen ratsia, mutta jostain syystä ratsian aikana poliisi menetti tilanteen hallinnan ja paikalle kokoontunut väkijoukko alkoi mellakoimaan. Vuosikymmenet rauhanomaisesti omia oikeuksiaan edistäneet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset oli ajettu pisteeseen, jossa kuuroille korville puhuttu pyyntö ihmisoikeuksista ei enää tuntunut riittävältä. Muutoksen oli tapahduttava, sillä jo silloin ajateltiin, että jokaisella on oikeus olla.
Vuonna 1970, mellakoiden vuosipäivänä, järjestettiin New Yorkissa, Chicagossa ja Los Angelesissa ensimmäiset Pride-marssit. Vuonna 1971 marsseja järjestettiin myös Euroopassa. On tärkeä huomata, että Pride ei ole ainoastaan (ja joidenkin ihmisten mielestä myös lainkaan) kaupunkijuhla. Se on muistotilaisuus, mielenosoitus ja osa jatkumoa, jossa joka vuosi kokoonnutaan muistamaan ja tukemaan ihmisoikeuksistaan kamppailevia ihmisiä. Pridessä vaaditaan korjauksia epäkohtiin, joita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset edelleen kohtaavat. Samalla Pridessä osoitetaan ottamalla kaupunkitilaa haltuun, että meidän paikkamme on täällä. Tässä maailmassa, maassa ja kaupungissa.
Yhdenvertaisuutta edistävät lakiuudistukset on saatava maaliin
Ensimmäiset Pridet järjestettiin yli 50 vuotta sitten. Niistä ajoista on tottakai menty paljon eteenpäin. Siitä huolimatta yhä edelleen paljon on tehtävää. Suomi putosi tänä vuonna eurooppalaisten maiden sateenkaarioikeuksien vertailussa sijalle 12. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että ihmisoikeuksien kehitys sateenkaari-ihmisten osalta on jämähtänyt valmistelussa lähes paikoilleen. Tämä siitä huolimatta, että kaikkia keinoja on käytetty uudistusten vauhdittamiseksi.
Translain kokonaisuudistus on erinomainen esimerkki uudistuksesta, jota kansalaisyhteiskunta on pyrkinyt kirittämään lukuisilla mielenosoituksilla sekä erittäin hyvin menestyneellä “Oikeus olla” -kansalaisaloitteella. Lisäksi myös niin kutsuttuja eheytyshoitoja vastustava “Ehjänä syntynyt” -kansalaisaloite keräsi itselleen vaadittavat allekirjoitukset ja on parhaillaan käsittelyssä. Näiden aloitteiden eteneminen ja päätyminen lainsäädännöksi on tärkeää sateenkaari-ihmisten ihmisoikeuksien parantamisen näkökulmasta.
Ihmisoikeustyö ei ole koskaan valmis
Viimeisen viikon tapahtumat, kuten Oslossa tapahtunut terroristi-isku homobaariin ja Istanbulissa Pride-kulkueen hajottaminen, ovat myös osoittaneet, että ihmisoikeustyö ei ole koskaan valmis. Maailmalla konservatiiviset arvot ovat nousussa. Aseellinen väkivalta voi kohdistua hyvinvoinnin mallimaassakin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä vastaan. Siksi ihmisoikeudet tarvitsevat jatkuvasti puolustajia sekä valvojia. Ja kyllä, myös niitä mielenosoituksia ja solidaarisuuden osoituksia.
Helsinki Priden teema vuonna 2022 on kohtaamisia. Tuleva viikko on täynnä eri tahojen järjestämää sateenkaariteemaista ohjelmaa. Seta järjestää viikon aikana runsaasti erilaisia asiantuntijatilaisuuksia. Voin lämmöllä suositella jokaiselle niiden seuraamista ja miksei paikan päällekin tulemista.
Myös Helsingin Vasemmistoliitto on mukana lauantain kulkueessa, joten olemmehan kaikki paikalla osoittamassa, että ihmisoikeudet ovat jakamattomat ja kuuluvat meille kaikille. Ei vain harvoille.
Hyvää Pride viikkoa kaikille.
Pekka Rantala
Helsingin Vasemmistoliiton hallituksen jäsen ja Setan varapuheenjohtaja