Helsinki otti tämän valtuustokauden alussa ison harppauksen ilmastokriisin hidastamisen suhteen, kun se asetti ensimmäistä kertaa hiilinollatavoitteen. Hiilinollatavoite tarkoittaa sitä, että päästöille asetetaan loppupäivämäärä – kasvihuonepäästöt painetaan nollaan viimeistään vuonna 2040.
Käytännössä hiilinollatavoite eroaa hiilineutraaliustavoitteesta siinä, että tuotettujen päästöjen kompensointia ei sallita. Hiilineutraaliustavoite pitää sisällään sen, että Helsingin alueella tapahtuva toiminta ei enää aiheuta ilmaston lämpenemistä. Tavoite kuitenkin sallii edelleen nykyisistä päästöistä viidesosan säilyttämisen, jos ne kompensoidaan huolehtimalla vähennysten toteutumisesta muualla. Hiilinollatavoite painaa nämäkin Helsingin omat päästöt alas, ilman kiertoteitä.
Hiilineutraali Helsinki välietappina
Hiilineutraali Helsinki tavoitteena onkin välietappi matkalla ilmaston kannalta kestävään kaupunkiin. Jotta Helsinki olisi vuonna 2040 päästötön eikä vain hiilineutraali, tulee päätökset päästöjen vähentämisestä tehdä jo tänään. Hiilinollatavoite on työkalu tähän, sillä sen myötä Helsingin tulee tarkastella kaikkia seuraavien vuosien päätöksiä ja erityisesti pitkälle kantavia investointeja tavoitteen näkökulmasta.
Normaalistikin vaatii vuosia, että ideat kaupungin kehittämisestä muuttuvat kaupungin päätöksiksi ja investoinnit käytännön toiminnaksi. Kaupungin suurimmat ja saastuttavimmat toimialat eli liikenne ja lämmitys vaativat erityisesti pitkäjänteistä politiikkaa. Hillinollatavoite vaikuttaa esimerkiksi Helsingin kaupungin energiayhtiö Heleniin jo nyt, sillä yhtiö käy tällä hetkellä keskusteluja uudesta vuosien päähän ulottuvasta strategiastaan. Salmisaaren voimalan korvaamisesta on jo tehty päätös, mutta miten ja millä voimalla korvataan – sitä vielä selvitetään.
Tärkeä on toki muistaa, että hiilinollatavoite koskee vain kaupungin oman toiminnan päästöjä. Siihen ei sisälly esimerkiksi kaupunkilaisten henkilökohtainen kulutus tai ulkomailla tuotetun ruuan päästöt. Tavoite siis koskee toimintoja, joihin kaupungin päätöksenteolla voidaan suoraan vaikuttaa.
Myös muita keinoja tarvitaan
Hiilinollatavoitteen lisäksi tarvitsemmekin monipuolisesti eri keinoja päästöjen alasajamiseksi. Esimerkiksi viime keväänä käyttöön otettu ilmastobudjetointi on hyvä työkalu tähän. Ilmastobudjetissa asetetaan kasvihuonepäästöille vuosikohtainen enimmäismäärä ja tehdään näkyväksi se, mitä vaikutuksia kaupungin talousarviolla on päästöihin ja ilmastotavoitteisiin. Myös ilmastohaitallisen mainonnan kieltäminen on tapa vähentää kulutuksen päästöjä. Ihmiset ostavat usein sitä, mitä heille mainostetaan. Kun ympäristö ei ohjaa kerskakuluttamaan, ostelu myös todennäköisesti vähenee.
Lisäksi hiilinieluilla tulee olemaan jatkossa edelleen merkitystä, vaikka kompensointia ei nollatavoitteen jälkeen enää hyväksytä. Hiilinielujen kasvattamisen avulla kaupungista voidaan rakentaa hiilinegatiivinen, jolloin hiiltä sidotaan enemmän kuin sitä päästetään ilmakehään. Jo tuotettuja päästöjä tulee pystyä poistamaan ilmasta hiilinollatavoitteen jälkeenkin, jotta lämpeneminen taittuisi vielä tällä vuosisadalla.
Meidän tulee etsiä konkreettiset keinot ja polut päästöjen vähentämiseksi nyt, jotta pääsemme strategiassa sovittuihin ilmastotavoitteisiin. Polkuja päästöjen painamiseksi nollaan on useita, mutta tahtotila yli puoluerajojen alkaa olla viimeinkin riittävä. Vuoden 2040 päästötön Helsinki rakennetaan jo tänään, päätös kerrallaan.
Mia Haglund
Kaupunkiympäristölautakunnan jäsen ja kaupunginvaltuutettu
Enemmän Helsingin ilmastotoimista ja niiden seurannasta voi lukea osoitteesta https://ilmastovahti.hel.fi/. Huom! Sivuille ei vielä ole päivitetty uuden 2021-2025 kaupunkistrategian tavoitteita.