Tänään 3.3. vietetään maailman luontopäivää. Teemana on tänä vuonna Ekosysteemien ennallistamisen kannalta keskeisten lajien talteenotto. Teemalla halutaan kiinnittää huomiota kaikkein uhanalaisimpien luonnonvaraisten eläin- ja kasvilajien suojelun tilaan.
Erityisesti metsät ja niiden tarjoamat elinolosuhteet ovat monien lajien säilymisen kannalta tärkeitä. Metsät ovat miljoonien ihmisten ja lukemattomien eliölajien koti ja elinympäristö. Suomessa nimenomaan metsäluonto on keskeinen monimuotoisuuden tyyssija maamme metsäisyydestä johtuen. Myös ihminen on täysin riippuvainen metsistä jo sen takia, että keuhkomme tarvitsevat jatkuvasti happea jotta pysymme hengissä.
Suomen luonnon tilan heikentymistä ei ole pystytty pysäyttämään. Kuudes sukupuuttoaalto jatkuu myös Suomessa. Suurin syy tähän on elinympäristöjen tuhoaminen, eli villin luonnon alueen ottaminen esimerkiksi metsä- tai kaivosteollisuuden käyttöön, metsän raivaaminen pelloksi tai kaupunkien laajentuminen luonnon päälle.
Nollasummapeli luonnon ja rakentamisen välillä on käännettävä luonnon eduksi
Helsingissä kysymys luonnosta on akuutti. Helsinki kasvaa jatkuvasti, ja paine rakentaa asuntoja ja asuinalueita tänne muuttaville ihmisille on jatkuva. Vasemmisto ajaa sitä, että rakentamisen lisäksi käytetään muitakin asuntopolitiikan keinoja asumisen hinnan alentamiseksi. Hintasäännellyn asumisen, kuten Helsingin kaupungin vuokra-asuntojen, asumisoikeusasuntojen ja Hitas-asuntojen, lukumäärää nostamalla varmistamme kohtuuhintaisen asumisen saatavuuden. Myös vuokrankorotusjarrua pitäisi pystyä tilanteen mukaan hyödyntämään kuten useassa muussa eurooppalaisessa pääkaupungissa. Näin pystyttäisiin keventämään näillä näkymin jatkuvaa rakentamispainetta. Nollasummapeli luonnon ja rakentamisen välillä täytyy kääntää luonnon eduksi. On päivänselvää, että Helsingin arvokkaan luonnon merkitystä on korostettava kaavoituksessa entistä enemmän.
Helsingin vauraus perustuu osin rakennushankkeille, jotka tuovat työtä ihmisille ja verotuloja kaupungille. Helsingin uudessa strategiassa on kuitenkin linjattu, että rakentamisen ulkopuolelle rajataan arvokkaimmat luontoalueet sekä Keskuspuisto. Kuitenkin kaupungin kasvu vaatii paikoittain tiivistymisen ja lähiluonnon arvojen yhteensovittamista.
Lähiluontomme arvostusta on nostettava
Mielestäni on aika nostaa lähiluontomme arvostusta aiempaa korkeammalle. Tieto luontokadon etenemisestä kasvaa koko ajan. Toivon, että luontokato lyö läpi yhtä voimakkaasti julkisessa keskustelussa kuin ilmaston kuumeneminen teki vuonna 2018 IPPC:n 1,5 asteen raportin myötä.
Luontokadon läpilyönti tarkoittaisi sitä, ette emme tule pääsemään eroon siitä punninnasta, onko rakentamisen tieltä lanattava luonto kompensoitavissa muualla. Tai onko rakentamishanke ylipäätään perusteltavissa. On siirryttävä lähtökohtaisesti positiivisesta suhtautumisesta rakentamisessa tarkkaan intressipunnintaan, jossa kaupunkiluonnolle annetaan aiempaa suurempi itseisarvo. Korjaus- ja täydennysrakentamisesta on tultava normi uudisrakentamisen sijaan.
Tämä tarkoittaisi myös siirtymistä hankekohtaisesta tarkastelusta strategisempaan keskusteluun ja linjanvetoihin siitä, paljonko ja millaista luontoa kaupungin on mahdollistettava rakennetun ympäristön lomaan. Stansvikin, Matokallion ja Honkasuon paljon oikeutettua huolta herättäneet tilanteet alleviivaavat tarvetta siirtyä kokonaisvaltaisempaan keskusteluun. Tilanteissa ei ole kyse vain yksittäistapauksista vaan siitä linjasta, jota kaupunki haluaa toteuttaa.
Lisäksi kaupunkia on alettava ajattelemaan vahvemmin villin luonnon ja rakennetun ympäristön mosaiikkina niiden keinotekoisen erottelun sijaan. Pienelinympäristöt, viherkannet, -katot ja -seinät kunniaan. Helsingissä luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen vaatii erityisesti toimiva viheryhteyksiä. Viherkäytävien avulla sekä kasvi- että eläinlajit leviävät ja liikkuvat ympäristöstä toiseen. Ne ovat myös usean lajin elinympäristöä.
Helsingin on määrätietoisesti suojeltava lisää maa- ja merialueita kaupungin rajojen sisällä. Kaupungin ja helsinkiläisten toimijoiden on saatava toimintansa planeetan kantokyvyn mukaiseksi.
Laura Kolehmainen
kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaoston jäsen sekä vasemmistoliiton eduskuntaryhmän ympäristöasiantuntija