Petteri Orpon hallitus on lyhyen vallassa olonsa aikana toteuttanut sosiaaliseen asuntotuotantoon ja ihmisten toimeentuloon merkittäviä heikennyksiä, joiden kärsijöitä ovat isot kaupungit, pienipalkkaiset työntekijät, opiskelijat ja marginalisoidut ryhmät. Heikennykset haittaavat työvoiman saatavuutta ja aiheuttavat inhimillistä kärsimystä – esimerkiksi Tampereella häätöjen määrä on hallituksen heikennysten seurauksena kasvanut jopa 44 prosenttia verrattuna viime vuoteen.
Sen lisäksi, että hallitus on leikannut asumistukea, se on muun muassa toteuttanut merkittävät heikennykset erityisryhmien investointiavustukseen, jolla rakennetaan asuntoja esimerkiksi opiskelijoille, vanhuksille, päihdekuntoutujille, asunnottomille ja vammaisille ihmisille: Vuosina 2025-2028 avustuksen tasoa on päätetty laskea 43 miljoonasta eurosta 15 miljoonaan euroon vuodessa. Vammaisten asumiseen liittyvät investoinnit on päätetty turvata, mikä on sinänsä hyvä, mutta kokonaisuudessa täysin riittämätöntä, sillä muille erityisryhmille avustusvaltuutta jää leikkauksen jälkeen olemattomasti.
Lisäksi hallitus kiristää toimeentulotuen asumisnormia, palauttaa tulorajat Ara-asuntoihin, puolittaa asumisneuvonnan resurssit, lakkauttaa asumisoikeusasuntotuotannon tukemisen kokonaan sekä heikentää voittoa tuottamatonta, sosiaalista asuntotuotantoa, jolla rakennetaan esimerkiksi kaupunkien vuokra-asuntoja. Uusimpina päätöksinä hallitus on lakkauttamassa Aran toiminnan itsenäisenä virastona ja sulauttamassa Valtion asuntorahaston valtion budjettiin. Jo aiemmin hallitus on päättänyt tulouttaa Valtion asuntorahastosta hallituskauden aikana 800 miljoonaa euroa, mikä on rahaston toiminnan jatkumisen kannalta kestämätön summa.
Hallitus on tiedottanut, että Aran ja Valtion asuntorahaston lakkauttamisilla ei oteta kantaa asuntopolitiikan sisältökysymyksiin, mutta tosiasiallisesti päätös on asuntopolitiikan kovaa substanssia, sillä se rapauttaa kohtuuhintaisen asuntotuotannon mahdollisuuksia. Samalla heikennetään entisestään Ara-tuotannon kykyä toimia suhdannepoliittisena työkaluna – tähän asti valtion tukemaa asuntotuotantoa on voitu laskea liikkeelle rakennusalan sakatessa, mutta Aran toimintaedellytysten heiketessä hallituksen politiikan seurauksena tulee rakennusalan kriiseihin vastaamisessa jatkossa entistä haastavampaa. Juuri Ara-tuotannon heikentäminen on ollut yksi syy, miksi hallituksen toimet rakennusalan konkurssiaaltoon vastaamisessa ovat jääneet täysin riittämättömiksi, ja miksi rakennusalan vapaapudotukseen ei olla kyetty puuttumaan, mikä on ollut surkeaa rakennusalan sekä koko talouden kehityksen kannalta.
Me neljän suuren suomalaiskaupungin vasemmistolaispäättäjät vetoamme kohtuuhintaisen asuntotuotannon turvaamisen sekä inhimillisen asuntopolitiikan puolesta. Aran toimintaedellytykset täytyy turvata, erityisryhmien investointiavustusten taso säilyttää ennallaan, asumistuen leikkaukset perua ja asumisneuvonnan resurssit sekä välimallin asuntotuotannon jatkuminen turvata. Vain tällä tavalla on mahdollista varmistaa, että kaupunkien elinvoima säilyy, segregaatiokehitykseen voidaan vastata tehokkaasti, asunnottomuuden ja häätöjen määrä saadaan jälleen laskuun ja ihmisillä on mahdollisuus asua ja työllistyä kasvukeskuksissa myös matalapalkka-aloilla.
Allekirjoittajat:
Minja Koskela ja Paavo Arhinmäki, Helsinki
Mirka Muukkonen, Timo Furuholm ja Sultan Abdullahi, Turku
Mikko Aaltonen, Tampere
Mikko Raudaskoski, Oulu