Taka-Töölössä sijaitsevasta valomainoksesta on uutisoitu viimeisen viikon aikana tiuhaan tahtiin. Asia kilpistyi kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaoston kokoukseen viime torstaina, kun virkamiesten esittämä uhkasakko valomainosyrittäjälle päätettiin hylätä kokoomuksen ja perussuomalaisten äänin 5-3. Mistä oikeastaan oli kysymys ja miten tästä eteenpäin?
Digitaaliset valomainokset ovat lisääntyneet Helsingissä ja muissakin kaupungeissa räjähdysmäisesti viime vuosina, kun teknologia on kehittynyt ja halventunut. Helsingin rakennusvalvonta teki ohjeen valomainoksia varten vuonna 2017 ja suuri osa mainoksista onkin ohjeen mukaisia ja niiden luvat ovat kunnossa. Mainoksia on kuitenkin valtava määrä: mainostajien kenttä on kirjava, osa mainoksista on luvattomia, osan säädöt ovat pielessä, eikä kaikkiin ole ehditty puuttua.
Petra Malin teki viime syksynä kaupungin häiriövalosta valtuustoaloitteen, jonka vastauksessa valtuusto edellytti, että mainosten valvontaa tiukennetaan ja tutkitaan myös mahdollisuutta sanktioida luvattomia mainoksia, tarpeen niin vaatiessa. Valtuustolta saatu poliittinen selkänoja oli siis vahva ja vaikuttikin aika selvältä, mihin suuntaan valomainosten valvonnassa oli edettävä.
Tavallisesti valomainokset vaativat toimenpideluvan ja luvat myönnetään virkatyönä. Ympäristö- ja lupajaokseen tällaiset asiat päätyvät vain ongelmatapauksissa. Mannerheimintie 60:n kirkas valomainos oli herättänyt rakennusvalvonnan mielenkiinnon syksyllä 2019 runsaan kuntalaispalautteen myötä. Valomainosyrittäjän kanta oli, ettei hänen mainoksensa tarvitse toimenpidelupaa ensinkään, sillä mainos sijaitsee ikkunaruutujen sisäpuolella. Koska mainos rikkoi kaupungin ohjeita, rakennusjärjestystä ja lakia – eikä yrittäjällä ollut aikomustakaan hakea lupaa – virkamiesten oli tuotava asia jaoston päätettäväksi: mainos olisi poistettava tai kiinteistön omistajan olisi maksettava uhkasakko. Näin kaupunki myös osoittaisi kaikille toimijoille, että kaikkia valomainoksia (ja valomainosyrittäjiä) kohdellaan yhdenvertaisesti, eikä sillä ole merkitystä, mille puolelle ikkunaa mainos on sijoitettu.
Kuten alussa kerrottiin, viranhaltijan pohjaesitys kuitenkin hylättiin jaostossa. Kokoomus ja perussuomalaiset perustelivat päätöstä pienyrittäjien aseman tukemisella. Jaoston tehtävänä ei kuitenkaan ole tehdä päätöksiä elinkeinopoliittisin perustein, vaan laki ja määräykset ovat samat kaiken kokoisille toimijoille. Tämän päätöksen perusteella on vaikeaa vaatia muilta mainostajilta ohjeiden noudattamista, jos yhdelle mainostajalle on annettu lupa toimia sääntöjen vastaisesti. Lopputulos on kaikkea muuta kuin valtuuston linjan mukainen.
Päätös on harmillinen yhteisen kaupunkitilamme puolesta. Ajatus siitä, että kaikkia toimijoita kohdellaan yhdenvertaisesti ja että valomainosten tulisi noudattaa ohjeita, ei tunnu äkkiseltään kovin utopistiselta tavoitteelta – sen tulisi olla kaupunkimme kehittämisen lähtökohta.
Koska rakennus- ja ympäristöluvista päättävällä lupajaostolla on lain nojalla vahva asema, sen päätöksiä ei voida muuttaa ylemmissä toimielimissä, lautakunnassa tai kaupunginhallituksessa. Ainoa mahdollisuus muutoksenhakuun on jaoston päätöksestä valittaminen. Toivon hartaasti, että tämä mahdollisuus otetaan harkintaan, ja ainakin pormestarin viikonloppuinen kommentointi viittaa tähän suuntaan. Kaupunkimme asukkaat ja erilaiset toimijat ansaitsevat yhdenvertaista kohtelua ja yhteinen kaupunkitilamme ansaitsee parempia päätöksiä.
Noora Laak
Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaoston puheenjohtaja