Tulipalo, liikenneonnettomuus, maastopalo. Kun odottamaton hengenvaara kohtaa, olemme tottuneet luottamaan siihen, että apua on tarjolla – koulutetut palomiehet ja ensihoitajat saapuvat paikalle nopeasti ja pistävät peliin koko vankan ammattitaitonsa. Luottamus pelastushenkilökuntaan onkin meillä suomalaisilla kova: vuonna 2017 julkaistun kyselyn mukaan 98 prosenttia suomalaisista luottaa palomiehiin suuressa määrin tai erittäin paljon. Tuo luottamus ei ole tuulesta temmattu. Oman kotikaupunkini Helsingin pelastuslaitos on Pohjoismaiden parhaita ja maailmalla arvostettu, ja siitä otetaan mallia erityisesti ensihoidon osalta.
Tuo maailman parhaisiin kuuluva pelastuslaitos on tällä hetkellä kovien paineiden alla, minkä pitäisi paitsi huolestuttaa tavallisia helsinkiläisiä myös havahduttaa poliitikot konkreettisiin tekoihin. Kiireelliset ensihoitotehtävät kasvavat jatkuvasti. Pelastuslaitos ei ole pystynyt löytämään asialle selitystä, mutta kentältä kuuluva viesti on yksiselitteinen: Monisairaita ihmisiä, mukaan lukien vanhuksia, on koko ajan enemmän ja enemmän, mielenterveyshäiriöiden ja päihdepotilaiden määrä kasvaa, ja päivystykset ovat tukossa. Myös yksinäisiä ihmisiä on runsaasti, ja kun turvattomuus kasvaa sietämättömäksi, soittaa moni parempien neuvojen puuttuessa hätäkeskukseen. Helsingin väkiluvun kasvaessa ongelmat eivät ainakaan vähene.
Samaan aikaan Helsingissä osa pelastusasemista joutuu jäämään pois hälytysvalmiudesta, kun paloautoihin ei riitä palomiehiä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että asemilla on lähtövalmiina ambulanssi, mutta paloautoa ei. Näin on esimerkiksi Käpylässä ja Herttoniemessä. Eläköityviä palomiehiä on myös tällä hetkellä enemmän kuin uusia tulokkaita. Osa palomiehistä ei myöskään ole savusukelluskelpoisia. Tämä johtuu työn fyysisestä kuormittavuudesta – ei ole harvinaista, että kolmekymppinen palomies on nähnyt leikkauspöydän jo moneen kertaan.
Vaikka tämä itsessään on jo suuren mittaluokan ongelma, tulevat päälle vielä sisäministeriön suunnitelmat Helsingin pelastuskoulun siirtämisestä Kuopioon. Helsingin kaupunki toteaa lausunnossaan saman, minkä monet pelastustyöhön perehtyneet liiankin hyvin tietävät: mikäli siirto todella maakuntauudistuksen yhteydessä toteutuu, ei Helsinkiin tule riittämään tulevina vuosina palomiehiä. Kun palomiehen palkka alkaa ykkösellä ja pääkaupunkiseudun elinkustannukset ovat korkeat, ei ole perustelematonta pelätä, että Keski-Suomessa koulutuksen saaneet tulevat palomiehet hakeutuvat töihin alueille, joissa minimaalisen pieni palkka riittää edes pakollisiin menoihin.
En halua kuvitella tilannetta, jossa ihmishenkiä jää pelastamatta, maastopaloja sammuttamatta tai liikenneonnettomuuden keskellä apua saamatta siksi, ettei maamme suurin kaupunki kykene turvaamaan pelastuslaitosten toimintaa. En usko, että sitä haluaa kukaan muukaan. Maailman huippuihin kuuluvan Helsingin pelastuslaitoksen taso ja laatu pysyvät korkeina kuitenkin vain, jos niiden toiminta turvataan myös taloudellisesti. Helsinki tarvitsee kipeästi uusia palomiesten virkoja, mihin puolestaan tarvitaan rahaa. Sitä varakkaalta Helsingiltä löytyy, mutta löytyykö poliittista tahtoa ja ymmärrystä asian vakavuudelle?
Outi Alanen
varavaltuutettu, pelastuslautakunnan jäsen