”Helsingin on jatkossakin oltava myös siivoojien, lähihoitajien ja kaupanmyyjien kaupunki. Monet sellaiset, joiden työpaikka on Helsingissä, joutuvat asumaan kauempana. Eikä kyse ole pelkästään pienituloisista, vaan kallis asuminen on keskituloistenkin ongelma.”
Haglundin mielestä asuntotuotannon kasvattaminen ei yksin ratkaise ongelmaa. Vaikka asuntojen tarjontaa on viime vuosina lisätty, hinnat eivät ole kääntyneet laskuun. Vaikuttavin keino olisi rakentaa merkittävästi lisää kunnan omia, omakustanteisia vuokra-asuntoja.
Haglund pitää käänteentekevänä, että Helsingin uudessa asumisen ja maankäytön ohjelmassa sitoudutaan korottamaan pitkän korkotuen ARA-asuntojen osuutta kolmeenkymmeneen prosenttiin vuodesta 2023 lähtien.
”Tämä tarkoittaa tuhansia uusia kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja ja mahdollistaa kaikkien tuloluokkien asumisen Helsingissä.”
Kaikki pieni- ja keskituloiset eivät kuitenkaan tulorajojen vuoksi voi saada ARA-vuokra-asuntoa. Siksi pitäisi Haglundin mielestä rakennuttaa omakustanteisia vuokra-asuntoja myös ARA-järjestelmän ulkopuolella. Lisäksi tarvitaan omakustannusperiaatteella rakennettavaa omistusasumista.
”Kun kaupunki luovuttaa tontteja, pitäisi projektit pilkkoa pienemmiksi, jotta myös pienet toimijat voisivat tarjoutua rakentajiksi. Näin voisi edistää esimerkiksi ryhmärakentamista.”
Hitas on tarjonnut Helsingissä omakustanteista omistusasumista.
”Hitas-järjestelmässä on ollut ongelmia, kun keinottelijat ovat hamstranneet useita asuntoja vuokrattaviksi. Se ei vastaa Hitasin tarkoitusta. Syksyllä valtuusto päättikin, että kahdessa vuodessa on luotava uusi järjestelmä, jossa valuviat on korjattu”, toteaa Haglund.
Vasemmistoliitolle on tärkeää ottaa asumisen hinnan lisäksi huomioon asuinalueiden eriytymisen (segregaation) torjuminen, kaupunginosien luonne sekä asuinalueiden yhteensovittaminen kaupunkiluonnon kanssa.
”Eriytymiskehitystä on purettava tuomalla sekoittuneempaa tulotasoa alueille, joille hyväosaisuus on tiivistynyt. Ennen kaikkea tarvitsemme kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentamista alueille, joilla niitä ei ennestään ole. Nythän segregaatiota torjutaan vain työntämällä nykyisiä asukkaita pois,” sanoo Haglund, joka on kaupunkiympäristölautakunnan jäsen.
Asumisen ja maankäytön ohjelman mukaan täydennysrakentamisessa otetaan huomioon kaupunginosien omaleimaisuus, paikalliset toiveet ja alueelle syntynyt kulttuuri.
”On hyvä rakentaa tiheämmin sinne, minne raideliikenne kulkee. Paikallisesti on kuitenkin syntynyt konflikteja täydennysrakentamisen ja lähiluonnon välille esimerkiksi Meri-Rastilassa. Onneksi lopulta löydettiin yhteisymmärrys Rastilanrannan säästämisestä. Vuosaarelaiset olivat hyvin aktiivisia, ja tämä kertoo kansalaisliikkeiden vaikutuksesta.”
Haglund kertoo fiilistelevänsä vanhoja ostareita.
”Puhos esimerkiksi on luonut ihan oman kulttuurinsa ympärilleen, eikä Helsingissä ole sen yrittäjille tai käyttäjille toista samanlaista paikkaa. Vaikka Itistä kunnostetaan ja rakennuksia korjataan, pitää taata Puhoksen jatkaminen entisenlaisena.”
Myllypuroa pidetään usein onnistuneena esimerkkinä lähiöiden kunnostamisesta. Mia Haglund on eri mieltä.
”On toki hienoa, että Myllypuroon on investoitu ja sinne on saatu Metropolian kampus. Mutta uusi ostari on tosi kolkko ja persoonaton, ja siellä on pelkästään ketjuliikkeitä. Kunnostuksen jälkeen monissa muissakin paikoissa liiketilojen vuokrat ovat niin korkeita, ettei vanhoilla pienyrittäjillä ole varaa jatkaa niissä. Olisi traagista, jos tämä olisi myös Kontulan ostarin tulevaisuus.”
Kaupungin asuntojen laadusta on puhuttava
Mira-Veera Auerin mielestä Helsingin asumisessa on pielessä kovan hinnan lisäksi erityisesti asumisen laatu. Sisäilmaongelmia ja niihin liittyviä traagisia kohtaloita on paljon.
”Yksi syy ongelmiin on se, että Helsingin kaupunki vain rakennuttaa eikä rakenna itse. Jos kaupunki tekisi itse ja määrittäisi laatutason, se olisi pidemmällä aikavälillä edullisempaa rakentamista, koska korjauksiin menisi vähemmän rahaa. Yksityiset firmat tekevät nykyään myös korjaukset, ja niissäkin halpa hinta on tärkein kriteeri.”
Hekalla suhtaudutaan Auerin mukaan vähätellen sisäilmaongelmiin.
”Sellaiset kaupungin asunnot, joissa on vikoja, ovat keskeneräisiä asuntoja, eikä niitä pitäisi vuokrata ihmisille. On häkellyttävää ja surullista, että Suomessa vähätellään ja syyllistetään ihmisiä, jotka joutuvat kärsimään näistä ongelmista.”
Auer katsoo, että Helsinki pystyisi paremmin hallitsemaan asuntomarkkinoita, jos kaupungin omaa vuokra- asuntotuotantoa rakennettaisiin paljon enemmän.
”Vuokra-asumista ei Helsingissä eikä Suomessa nähdä yhtä houkuttelevana kuin omistusasumista. Tämä vaatisi asennemuutosta, mutta silloin vuokra-asuntojen pitäisi olla laadukkaita, houkuttelevia ja monenlaisiin tarpeisiin soveltuvia”, sanoo Auer, joka toimii vasemmistoliiton puoluevaltuuston varapuheenjohtajana.
Auerin mielestä pitäisi panostaa asuinympäristöjen elinvoimaisuuteen, jotta olisi parempia ja elävämpiä kaupunkialueita. Itse kaupungin vuokra-asunnossa Jakomäessä asuvana Auer näkee vuokra-asumisessa mahdollisuuksia.
”Alueen luonteen takia Jakomäkeen on syntynyt ihan erilainen yhteisöllisyys. On asukasdemokratia-aktivismia, ja ihmiset ovat kiinnostuneita omasta lähiympäristöstään.”
”Kaupunki voisi brändätä, että vuokra-asuminen on positiivinen asia omistusasumisen rinnalla eikä vain se huonompi vaihtoehto. Hekan talojen kivijalkaan voisi rakentaa edullisia liiketiloja, jolloin alue saisi myös palveluita. Tämä olisi samalla ekologinen ratkaisu, kun ihmisten ei tarvitsisi matkustaa ympäri kaupunkia palvelujen perässä. Ihmiset pystyisivät työllistymään ja työllistämään toisiaan omassa elinpiirissään. Taloyksiköt voisivat hankkia yhdessä vaikka ompelukoneita taikka pitää kuntosalia alueen asukkaiden käytössä”, sanoo Auer.
Mira-Veera Auerin mukaan Helsingissä satsataan ihan eri tavalla keskustaan kuin lähiöihin. Asukkailta tulevat signaalit ohitetaan tai alueiden kehittämisestä ei kysytä kunnolla lainkaan.
”Ihmisillä pitäisi olla oikeus asua lähellä omia työpaikkojaan. Matalapalkkaiset palvelualojen työntekijät joutuvat nyt usein asumaan kaukana. Heille tulee liikkuminen kalliiksi, ja on se myös ympäristökysymys.”
Haastattelu on julkaistu Vasen-lehdessä 2021. Teksti: Arto Huovinen, kuvat: Pinja Nikki