Helsingin Hermannissa sijaitsevaan Violanpuistoon sijoitettava päiväkotipaviljonki on herättänyt runsaasti keskustelua sekä tiedotusvälineissä että sosiaalisessa mediassa. Miten kaupunki päätyi sijoittamaan paviljongin paikalle, jota useat alueen asukkaat vastustavat?
Taustalla on Helsinkiä riivaava 600 varhaiskasvatuspaikan vaje. Yksi keino vastata siihen ovat väliaikaiset päiväkotipaviljongit. Niitä pyritään sijoittamaan niin sanotuille Y-tonteille eli tonteille, jotka kaupunki on jo kaavoitusvaiheessa merkinnyt julkisten rakennusten tonteiksi. Aina tällaista ei löydy, ja paviljonkeja on päädytty sijoittamaan myös puistoihin. Puistokaava sallii väliaikaisen rakennuksen sijoittamisen ellei siitä synny kohtuutonta haittaa, mikä on usein tietenkin tulkintakysymys.
Hermannin Violanpuiston osalta kyse on naapuruston aktiivisesti käyttämästä alueesta, jota ei ole liioiteltua kutsua keitaaksi suurten teiden rajaamalla alueella. Puistoa käyttävät myös lähikoulun oppilaat liikuntatunneillaan.
Violanpuiston tilanne tuli tietooni loppukeväästä, kun asia eteni kasvatuksen ja koulutuksen lautakunnasta lupaprosessiin eli minun puheenjohtamaani ympäristö- ja lupajaostoon. Kasko-lautakunnan jäsenemme Vesa Korkkula oli asiassa varsin aktiivinen jo lautakuntavaiheessa, ja hänen toteuttamiensa laajojen selvitysten seurauksena Kasko päätti kevään viimeisessä kokouksessaan, että paviljongin sijaintia tulee vielä miettiä.
Tästä syntyi ongelman ydin: Kaskon päätöksen jälkeen jäljellä oli vain minun jaostoni päätös, ja meidän toimivaltamme rajoittuu rakennusluvan hyväksymiseen tai hylkäämiseen ja aloitusluvan antamiseen. Tämä tarkoittaa, että me emme voi päättää sijainnista emmekä esimerkiksi liikennesuunnitelmasta. Meillä ei siis ollut vaihtoehtoa tehdä palautusesitystä, joka olisi tuonut tarvittavat paikat uudella sijainnilla.
Asukkailta tuli poikkeuksellisen suuri määrä huomautuksia suunnitelmasta. Ihmiset kantoivat huolta puiston käytettävyydestä ja saattoliikenteen tuomasta liikenteen lisäyksestä. Alueen liikenneturvallisuus on jo monin paikoin huono. Huoli oli siis varsin aiheellinen.
Ongelmaksi muodostui se, että sijainnista päättävä yleisten alueiden ja rakennusten jaosto oli päättänyt aikoinaan sijoittaa paviljongin puiston vieressä sijaitsevalle Y-tontille. Se toimii tällä hetkellä olemassa olevan päiväkodin pihana. Paviljongin sijoittaminen Y-tontille olisi kuitenkin vaatinut uuden pihan rakentamista ennen paviljongin pystyttämistä. Kun kävi ilmi, että puistoon sijoittaminen on mahdollista ilman poikkeuslupaa, muutti kaupunki suunnitelmaansa ja uudeksi paikaksi valittiin puisto. Asukaskuulemisten myötä puistosta löytyi sijoitustapa, joka mahdollistaa kentän käytön koululaisille ja lohkaisee mahdollisimman pienen osan puistoa. Liikenneongelmaa se ei kuitenkaan ratkaissut.
Kun asia tuli minun pöydälleni, olivat keinot vähissä. Jaostollani ei ollut toimivaltaa muuttaa sijaintia. Keskellä kesää asiasta oltiin tekemässä virkamiespäätös, mutta käytin puheenjohtajan oikeuttani ja siirsin sen syksyn ensimmäiseen jaoston kokoukseen. Käytin kaiken käytettävissä olevan vaikutusvaltani, jotta sain saman pöydän ääreen niin Kaskon edustajan, apulaispormestarin, kaupunkiympäristön edustajan kuin hankkeen toteuttajankin. Näissä keskusteluissa saimme aikaan liikennesuunnitelman, joka vastaa liikenneturvallisuuteen niin hyvin kuin mahdollista. Täydellinen se ei ole, mutta nykytilaan nähden silti huomattava parannus.
Moni on kysynyt, miksi Y-tontti ei ollut mahdollinen sijoituspaikka. Vastaus on, että sen kustannukset olisivat muodostuneet nykyratkaisua suuremmiksi. Sen lisäksi se olisi viivästyttänyt varhaiskasvatuspaikkojen syntymistä. Ajatuksena on myös, että tulevaisuudessa vanha piha voi palvella molempia päiväkoteja. Tämän lisäksi vanhan päiväkodin pihankäyttö ei missään vaiheessa keskeydy, ja rakentamisen aikaiset haitat voidaan minimoida vanhan päiväkodin osalta.
Näistä argumenteista huolimatta ajattelen edelleen, että Y-tontti olisi ollut alunperin paras vaihtoehto. Tämän puskemiseen meillä ei valitettavasti ollut keinoja. Minulle lupajaoston puheenjohtajana oli kuitenkin tärkeää, että asukkaiden huoliin vastataan tosissaan. Kun saimme aikaan liikennesuunnitelman, joka näin mielestäni teki, en nähnyt perustetta esittää hylkyä. 120 varhaiskasvatuspaikkaa on valtava määrä, ja käytännössä olisin esittänyt 120 paikan hylkäämistä. Kyllä, puiston käyttöarvo heikkenee, mutta ei merkittävästi. Kyse on myös väliaikaisesta rakennuksesta. Vaikka ratkaisu ei ole ideaalein mahdollinen, se on silti perusteltu.
Sekä lehdissä että sosiaalisessa mediassa on kirjoitettu, kuinka poliitikot eivät ole tehneet Violanpuiston eteen mitään. Tämä on harmistuttanut. Sekä Vesa Korkkula että minä teimme kovasti töitä löytääksemme kysymykseen kestävän ratkaisun, ja liioittelematta voi sanoa, että ilman meidän panostamme lopputulos olisi ollut nykyistä huomattavasti huonompi.
On selvää, että kaupunki on toiminut Violanpuiston tapauksessa huonosti. Asukkaita olisi pitänyt informoida paremmin ja virkahenkilöiden olisi tullut kommunikoida paremmin ja avoimemmin. Kaupunki ei saa olla kyvytön käymään aitoa dialogia asukkaiden kanssa. Minulle prosesin merkittävin oppi on ollut tämä: Meille poliitikoille on ensiarvoisen tärkeää kohdata asukkaita ja mennä paikan päälle alueille, joiden kohtalosta päätämme. Vaikka oma kanta ei vastaisi asukkaiden toiveita, on aidon dialogin käyminen avain poliitikkojen ja asukkaiden väliseen luottamukseen. Vaikka päätöksenteon prosessi tapahtui Violanpuiston kohdalla väärässä järjestyksessä, toivon, että meidän toimintamme näytti asukkaiden suuntaan aidolta pyrkimykseltä saada heidän huolensa huomioitua päätöksenteossa.
Tällä hetkellä päiväkotia jo rakennetaan, ja toivottavasti elo Violanpuistossa rauhoittuu, kun häiritsevät rakennustyöt päättyvät. Niiden ei tulisi kestää 12 viikkoa kauemmin, mikäli eteen ei tule yllätyksiä. Sen jälkeen näemme, kuinka ratkaisumme toimii käytännössä. Suurin kysymys on kuitenkin, miten kaupunki tulee jatkossa vastaamaan varhaiskasvatuspaikkavajeeseen. Selvää on, että kaupungin on kyettävä luomaan pysyviä varhaiskasvatuspaikkoja, ei Violanpuiston kaltaisia väliaikaisratkaisuja. Sen eteen me vasemmistoliitossa tulemme tekemään töitä sekä tämän syksyn budjettineuvotteluissa että kaikissa muissa tulevissa poliittisen päätöksenteon vaiheissa.
Silvia Modig