Kolme kysymystä & vastausta sukupuolitietoisesta budjetoinnista

Helsingin kaupunginvaltuusto äänesti keskiviikkona 16. toukokuuta vasemmistoliiton kaupunginvaltuutetun Veronika Honkasalon aloitteesta sukupuolitietoisen budjetoinnin aloittamisesta. Mistä päätöksessä on kyse? Kokosimme yhteen kolme usein aiheesta esitettyä kysymystä – ja vastaamme niihin.

 

Mitä ihmettä tarkoittaa sukupuolitietoinen budjetointi ja mihin sitä tarvitaan?

Sukupuolitietoisella budjetoinnilla tarkoitetaan prosessia, jonka avulla kunnan talouspoliittiset rakenteet ja siihen liittyvä päätöksenteko tehdään näkyväksi. Sukupuolitietoisen budjetoinnin avulla siis arvioidaan, millaisia kunnan budjetin sukupuolivaikutukset ovat. Sillä myös pyritään kohdistamaan resurssit niin, että ne edistävät tasa-arvoa kaikilla talousarvion alueilla.

Talousarvion laadintaan tarvitaan sukupuolinäkökulmaa, sillä julkiseen talouteen liittyvät päätökset vaikuttavat eri sukupuoliin eri tavoin ja voivat joko edistää tai heikentää tasa-arvoa. Kansainvälisesti sukupuolitietoinen budjetointi on koko ajan suositumpi strategia edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa.

Kun kunnan talouspolitiikkaa ja budjetointia arvioidaan sukupuolitietoisesti, selviää, millä tavoin taloudelliset resurssit jakautuvat eri toimialojen välillä. Riittävätkö naisvaltaisten alojen kuten varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja sosiaali- ja terveyspalveluiden resurssit? Millainen on kasvatus- ja koulutustoimialan palkkakehitys verrattuna vaikkapa kaupunkiympäristön toimialaan? Miten esimerkiksi kaupungin tekonurmi-investoinnit hyödyttävät kaupunkilaisia sukupuolesta riippuen? Mitkä ryhmät käyttävät, hallinnoivat ja huoltavat kenttiä ja millaisia sukupuolivaikutuksia kaupungin investoinneilla on?

 

Miten niin talous on tasa-arvokysymys?

Kaikilla kunnissa tehtävillä päätöksillä on sukupuolivaikutuksia. Talouspolitiikka on kuitenkin asia, jota on pitkään pidetty sukupuolineutraalina, sukupuolivaikutuksista vapaana alueena. Kun talouspolitiikkaa tarkastellaan ilman sukupuolinäkökulmaa, jää helposti huomaamatta, että esimerkiksi säästöt ja leikkaukset kohdistuvat usein sosiaali- ja terveyspalveluihin ja säästöistä kärsivät erityisesti väestönryhmät, joilla menee huonosti. Hyvä esimerkki tästä on vanhusten kotihoito, jonka resurssit ovat niin alimitoitettuja, että ne muodostavat tasa-arvoon liittyvän epäkohdan. Työntekijöistä kuten myös kotihoidon asiakkaista valtaosa on naisia. Myös esimerkiksi se, että kaupunki aliresurssoi lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden matalan kynnyksen palvelut, on tasa-arvoon liittyvä epäkohta, kun lähisuhdeväkivaltaa kokeneista valtaosa on naisia.

 

Voiko sukupuolitietoisella budjetoinnilla saada aikaan jotakin konkreettista?

Kyllä. Kun päätöksentekijät ovat tietoisia eri talouspoliittisten vaihtoehtojen sukupuolivaikutuksista, niistä tulee sukupuolitietoisen budjetoinnin ansiosta näkyviä. Näin vaikutuksia on myös vaikeampi vähätellä.

Toimiakseen sukupuolitietoinen budjetointi kuitenkin edellyttää, että päätöksentekijöillä on käytössään tietoa laadullisesta arvioinnista, toisin sanoen niistä konkreettisista vaikutuksista, joita päätettävänä olevalla talousarviolla on tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kannalta. Esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimialalla hyvinvointivaikutusten tekeminen näkyväksi on jo osa päätöksentekoa.

Usein ajatellaan, että tasa-arvo edistyy itsestään, kun aikaa kuluu ja sukupolvet kasvavat. Näin ei kuitenkaan tutkimusten valossa ole. Viime vuosina tasa-arvo on monella eri alueella ottanut takapakkia. Tästä karuja esimerkkejä ovat muun muassa varhaiskasvatuksen suuret ryhmäkoot, työntekijöiden alipalkkaus sekä subjektiivisen päivähoito-oikeuden lakkauttaminen. Tasa-arvon edistymisen hitautta kuvaa myös se, että Helsingissä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasioista vastaa tasan yksi työntekijä – puolipäiväisessä työsuhteessa.

Kaupunki, joka resurssoi tasa-arvoon tarpeeksi, pitää pitkällä tähtäimellä hyvää huolta kaikista asukkaistaan. Pienemmistä varhaiskasvatuksen ryhmäkoista hyötyvät konkreettisesti paitsi työntekijät myös lapset ja heidän perheensä. Työstään kohtuullisen palkan saavat työntekijät taas ovat motivoituneempia, voivat paremmin ja kokevat arvostusta, joka säteilee eteenpäin niille kaupungin asiakkaille, joiden kanssa työskennellään.