Hyppää sisältöön
  1. Etusivu
  2. Artikkelit

Ruoholahden terveysaseman ulkoistamisen piti olla kokeilu – nyt siitä uhkaa tulla jatkuva terveysjättien rahasampo

Mia Haglund

Vasemmistoliitto vastusti Ruoholahden ja Kannelmäen terveysasemien ulkoistamista vuonna 2020. Vastustamme myös Ruoholahden ulkoistamisen jatkamista uudella kilpailutuksella. Meidän vaihtoehtomme on ollut alusta asti selvä: Helsingin pitää kehittää omia terveysasemiaan, parantaa henkilöstön työoloja ja vahvistaa julkista perusterveydenhuoltoa.

Vuonna 2020 ulkoistamista perusteltiin määräaikaisella kokeilulla, jonka tarkoituksena oli oppia yksityisiltä palveluntuottajilta uusia toimintatapoja kaupungin omien terveysasemien kehittämiseksi. Kokeilu vietiin läpi vihreän apulaispormestarin Sanna Vesikansan johdolla sekä vihreiden ja kokoomuksen tuella kaupunginvaltuustossa. Vasemmistoliitto ja SDP vastustivat ulkoistamista.

Kokeilulle asetettiin selkeät reunaehdot: hyvät käytännöt piti siirtää kaupungin omaan tuotantoon, ulkoistamisesta ei saanut muodostua automaattista jatkumoa ja toiminta piti voida palauttaa kaupungin omaksi tuotannoksi.

Nyt kokeilun päättyminen lähestyy, mutta Helsingin sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunnalle on tuotu esitys uudesta, jopa kuusivuotisesta ulkoistuksesta. Kaupungin omaan tuotantoon palaamista ei sen sijaan ole valmisteltu vastaavalla tavalla.

Miten määräaikaisesta kokeilusta päädyttiin tilanteeseen, jossa ulkoistamisen jatkaminen on valmis päätösvaihtoehto, mutta alkuperäisten ehtojen mukainen palauttaminen ei?

Kokeilun piti tuottaa oppeja, ei uusia ulkoistuksia. 

Ruoholahdessa on onnistuttu erityisesti lääkäriaikojen saatavuudessa, ja terveysasema on sijoittunut useilla hoitoon pääsyn mittareilla Helsingin parhaiden joukkoon. Nämä ovat tärkeitä tuloksia, joita ei ole syytä vähätellä.

Alkuperäisen kokeilun tarkoituksena ei kuitenkaan ollut vain osoittaa, että yksityinen yritys pystyy pyörittämään yhtä terveysasemaa hyvin. Ulkoistamista perusteltiin ennen kaikkea mahdollisuudella kehittää koko Helsingin perusterveydenhuoltoa. Juuri tämän tavoitteen toteutumisesta on nyt vaikea löytää konkreettisia tuloksia.

Vasemmistoliitto kysyi jo vuonna 2020, miksi Helsinki ostaa kokonaisen terveysaseman palvelutuotannon, jos tavoitteena on ennen kaikkea hankkia osaamista oman toiminnan kehittämiseen. Kysymys on edelleen ajankohtainen.

Yksityisellä palveluntuottajalla on liiketoiminnallinen intressi säilyttää kilpailuetunsa. Kaupungin tavoitteena taas pitäisi olla oppia parhaat toimintatavat niin perusteellisesti, ettei niiden hyödyntäminen edellytä riippuvuutta yksittäisestä yrityksestä. Siksi osaamisen siirtämistä ei voi jättää pelkän yhteistyöhalukkuuden varaan.

Kokeilun aikana kerätyn tiedon pitäisi jo riittää toimivien käytäntöjen tunnistamiseen. Kaupungin on huolehdittava siitä, että ne dokumentoidaan järjestelmällisesti ennen nykyisen sopimuksen päättymistä syyskuussa 2027. Sen pohjalta on laadittava konkreettinen toimeenpanosuunnitelma: mitä käytäntöjä kaupungin omilla terveysasemilla otetaan käyttöön, missä aikataulussa ja miten niiden vaikutuksia seurataan.

Muuten vaarana on loputon ulkoistamisen kierre. Ensin ulkoistetaan, jotta opittaisiin. Sitten ulkoistamista jatketaan, koska yksityinen asema toimii hyvin. Ja seuraavalla sopimuskaudella odotetaan jälleen, että opit saataisiin vihdoin siirrettyä kaupungille.

Kokeilun alkuperäistä tavoitetta ei voi käyttää loputtomasti perusteena ulkoistamisen jatkamiselle.

Ulkoistamisen jatko valmisteltiin, omaan tuotantoon palaamisen selvittäminen jäi viime tinkaan. 

Myös lupaus kokeilun palautettavuudesta on koetuksella. Vasta uuden kilpailutuksen tultua lautakunnan käsittelyyn kaupunki tilasi NHG Finland Oy:ltä erillisen arvioinnin ulkoistamisen jatkamisesta ja omaan tuotantoon siirtymisestä. Miksi tätä vaihtoehtoa ei valmisteltu hyvissä ajoin, vaikka mahdollisuus palauttaa palvelut kaupungille oli yksi kokeilun alkuperäisistä ehdoista?

Kyse ei ole ensimmäisestä kerrasta, kun kokeilun arviointiin liittyvät ratkaisut herättävät kysymyksiä. Vuonna 2020 kaupunginvaltuusto hyväksyi tekemäni ponnen, jossa edellytettiin selvittämään mahdollisuutta yliopistotasoiseen tutkimukseen ulkoistamisen vaikutuksista koko kaupungin terveyspalveluihin, palvelujen integraatioon ja yhdenvertaisuuteen. Kun vasemmistoliiton Anna Vuorjoki esitti tutkimuksen tilaamista kaupunginhallituksessa vuonna 2021, esitys hävisi äänin 4–11. Sitä vastustivat muun muassa kokoomuksen ja vihreiden edustajat.

Nyt lautakunnan pitäisi päättää ulkoistamisen jatkamisesta tilanteessa, jossa laajempi tutkimus jätettiin aikanaan tilaamatta ja omaan tuotantoon palaamisen vaihtoehtoa on ryhdytty arvioimaan vasta päätöksenteon loppumetreillä.

Jos toinen vaihtoehto valmistellaan pitkälle ja toinen jää viime hetken selvityksen varaan, päättäjien kokemus vaihtoehtojen toteuttamismahdollisuuksista kapenee. Ulkoistamisen jatkaminen saattaa tuntua ainoalta realistiselta ratkaisulta – ei välttämättä siksi, että se olisi paras, vaan siksi, ettei muita vaihtoehtoja ole valmisteltu ajoissa.

Julkista terveydenhuoltoa ei pidä rakentaa terveysjättien varaan.

Ulkoistamiseen liittyvät riskit eivät ole Helsingissä vain teoreettisia. Ruoholahden kanssa samaan kokeiluun kuuluneen Kannelmäen terveysaseman sopimus Terveystalon kanssa jouduttiin purkamaan vuonna 2023, koska yritys ei pystynyt järjestämään lupaamaansa määrää yleislääketieteen erikoislääkäreitä. Kaupunki joutui kilpailuttamaan palvelut uudelleen ja vaihtamaan palveluntuottajaa kesken kokeilun.

Kannelmäen tapaus muistuttaa siitä, että vaikka palvelutuotanto ulkoistetaan, vastuu asukkaiden terveyspalvelujen järjestämisestä säilyy kaupungilla. Jos yksityinen palveluntuottaja ei täytä velvoitteitaan tai vaikka ajautuu konkurssiin, kaupungin on silti varmistettava palvelujen jatkuvuus. 

Vasemmistoliiton lähtökohta on, että julkisesti rahoitetut terveyspalvelut pitää tuottaa julkisena palveluna.

Kyse on paitsi rahasta myös vallasta ja osaamisesta. Kaupungin omassa tuotannossa toimintaa voidaan kehittää suoraan osana julkista palvelujärjestelmää. Ulkoistetussa palvelussa muutoksia ohjaavat myös sopimukset ja yrityksen liiketoiminnalliset tavoitteet.

Ruoholahden terveysasemaa pyörittää Mehiläinen, jonka kaksi suurinta omistajaa ovat kansainväliset pääomasijoittajat CVC Capital Partners ja Hellman & Friedman. Yhtiön toimijoiden suuret tulot ovat nousseet esiin myös Kauppalehden uutisoinnissa.

Julkisen terveydenhuollon tarkoituksena ei ole kasvattaa sijoittajien varallisuutta tai tehdä verorahoilla uusia miljonäärejä. Sen tarkoituksena on huolehtia ihmisten terveydestä.

Yksityinen yritys voi tuottaa hyviä palveluja, kuten Ruoholahden tulokset osoittavat. Mutta hyvä suorituskyky yhdessä toimipisteessä ei poista kysymystä siitä, millaista terveydenhuoltojärjestelmää Helsinki haluaa pitkällä aikavälillä rakentaa.

Nyt on aika lunastaa kokeilun alkuperäiset lupaukset.

Vasemmistoliitto ei vastustanut ulkoistamista siksi, etteikö Helsingin terveysasemilla olisi ollut haasteita. Vastustimme sitä, koska ongelmien ratkaisemiseksi olisi pitänyt ensisijaisesti kehittää kaupungin omaa toimintaa.

Ruoholahden kokeilusta saatu tieto pitää kerätä ja hyödyntää ennen nykyisen sopimuksen päättymistä. Kaupungin on laadittava toimeenpanosuunnitelma hyvien käytäntöjen siirtämiseksi omille terveysasemilleen sekä valmisteltava Ruoholahden palauttaminen omaan tuotantoon.

Kokeilun tarkoituksena oli vahvistaa Helsingin julkista perusterveydenhuoltoa, ei tehdä kaupungista pysyvästi riippuvaista yksityisestä palveluntuottajasta.

Nyt on aika toteuttaa se, mitä helsinkiläisille alun perin luvattiin.