Helsingin Vasemmistoliiton syyspiirikokous 15.11.2014

Helsingin Vasemmistoliitto ry
Syyspiirikokous 15.11.2014
Vartiokylän työväentalo

Varavaltuutettu Hanna Mithiku, 32, valittiin Helsingin Vasemmistoliiton uudeksi puheenjohtajaksi

Y10_6554

Hanna Mithiku.

Helsingin Vasemmistoliiton syyspiirikokouksessa valittiin uusi puheenjohtaja kun kaksi vuotta piiriä johtanut Riikka Korpinurmi, 35 jättäytyi pois perheenlisäyksen vuoksi. Äänestyksessä teologian kandidaatti Hanna Mithiku voitti lähihoitaja Mikko Jokion, 39 selvin numeroin 75 – 11. Varapuheenjohtajavalinta oli yksimielinen. Varapuheenjohtajiksi valittiin Mikko Jokio ja pääluottamusmies Ilpo Haaja, 56.

Muiksi piirihallituksen varsinaisiksi jäseniksi valittiin Niina Kari, 35, Laura Koskinen, 33, Aura Kostiainen, 31, Sophia Leppä, 23, Elina Vainikainen, 35, Veera Minkin, 38, Sirpa Hornborg, 39, Jörgen Jensen, 44, Markku Kärkkäinen, 66, Jarkko Kallio, 46 ja Pertti Tanner 63. Varajäseniksi valittiin Mia Haglund, 28, Markku Saarinen, 59, Anna Peltoniemi, 29, Petri Kiiski, 47 ja Aila Pervonsuo, 63.

Kokouksessa käsiteltiin myös piirijärjestön vaaliohjelmaluonnosta, mutta se lähetettiin vielä piirihallitukselle edelleen muokattavaksi. Ohjelma on määrä hyväksyä vuoden loppuun mennessä.

Syyspiirikokouksessa puhunut kaupunginvaltuutettu Anna Vuorjoki: Oikeisto ajaa voimakkaasti hyvinvointivaltion purkamista

Anna Vuorjoki.

Anna Vuorjoki.

Yksi suuri valinta on, haluammeko säilyttää hyvinvointivaltion, jota on rakennettu vuosikymmenten ajan. Tällä hetkellä lainsäädäntö takaa hyvin terveydenhoidon, sosiaalipalvelut ja koulutuksen sekä taloudellista tukea heikompiosaisille. Kunnilla on kokenut ja osaava henkilöstö sekä tilat ja välineet palveluiden tuottamiseen. Tosin 90-luvulta lähtien palveluiden tasoa on hiukan nakerrettu säästöjen nimissä. Melko helposti palveluista voitaisiin kuitenkin saada taas laadukkaita ja hyvin toimivia, jos satsattaisiin riittävästi rahaa erityisesti ennaltaehkäisevän työn kehittämiseen.

Kuitenkin oikeisto ajaa nyt voimakkaasti hyvinvointivaltion rakenteiden purkamista. Palveluista ei enää julkisessa keskustelussa puhuta sijoituksena tulevaisuuteen, vaan tilalle on noussut puhe kestävyysvajeesta ja liian suuresta julkisesta sektorista.

Ratkaisua haetaan sote-uudistuksesta. Nyt on esitetty mallia, joissa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä päätökset tekisi viisi sote-aluetta. Kunnat maksaisivat palveluista sote-alueelle, joka maksaisi niistä takaisin kuntayhtymille, jotka tuottavat palvelut. Tämä kuulostaa ehkä monimutkaiselta, ja se myös on sitä.

Koko Suomen mittakaavassa tämä malli tarjoaa ehkä jonkinlaisen ratkaisun siihen, että pienten kuntien on vaikeaa selvitä palveluiden järjestämisestä ja erot palveluiden saatavuudessa ovat eri osissa maata isot. Helsingin näkökulmasta suurin muutos on, että päätöksentekovalta palveluista siirtyy pois meiltä itseltämme. Uudessa mallissa päätöksenteko muuttuisi hankalasti hahmotettavaksi ja siirtyisi hyvin etäälle kaupunkilaisista, kun sekä sote-alueella että tuottajina toimivissa kuntayhtymissä päätöksiä tekisivät toimielimet, jotka eivät ole suoraan vaaleilla valittuja.

Hyvää sote-lakiehdotuksessa on, että vastuu palveluiden tuottamisesta säilyisi ensisijaisesti julkisella sektorilla. Kokoomus on yrittänyt saada ajettua julkista terveydenhoidon ja sosiaalityön tuotantoa alas siten, että julkiset tuottajat olisi ajettu täysin vapaasti kilpailemaan yksityisten yritysten kanssa.

Vasemmistoliiton edustajat ansaitsevat kiitoksen siitä, että yhdessä monen muun puolueen kanssa ovat onnistuneet pitämään kiinni julkisen sektorin ensisijaisuudesta.

Sote-uudistuksen yhteydessä ovat jotkut esittäneet, että valtakunnallisesti päätettäisiin siitä, kuinka paljon korkeintaan sosiaali- ja terveyspalveluihin saa mennä rahaa. Sote-alueet eivät siis saisi tehdä sen enempää tai parempia palveluita kuin mitä annetulla rahalla pystytään tuottamaan. Tässä on yksi esimerkki siitä, miten päätöksentekoa tehdään yhä enemmän raha edellä.